maanantai 29. marraskuuta 2010

Koeviikko meneillään


On alkanut koeviikko. Katsoin kalenterista, että minulla oli kaksi valvontatuntia aamulla. Mutta kun olen alkanut erästä joululahjaprojektia, (josta ei passaa tässä mainita sen enempää) minulle tuli kiire ja yritin kävellä sen kuin kintuista pääsi, ja teinkin kävelyennätyksen. Olin viisi minuuttia nopeampi kuin tavallisesti.

Mutta miten ihmeessä minulle aina käy köpelösti. Koulussa vasta huomasin, että olin mennyt sinne tuntia liian aikaisin. No eipä siinä vahinkoa tullut, sain etsiskellä ensi jakson kirjoja ja CD:itä sekä etsiä yhteen uusintakuulusteluun kuuntelukokeen. Yhdessä kurssipuolikkaassa ei meillä ole kirjoja lainkaan, joten joudun rakentamaan senkin kurssin omasta päästäni.

Valvonnassa istuessani ehdin jo tarkastaa vaihto-oppilaan suomenkokeenkin. Hän sai kiitettävän, vaikka kollegat  väittävät minulle aina, että pidän liian vaikeita kokeita ulkomaalaisille. Mutta enhän minä koskaan kokeissa kysy mitään muuta kuin mitä olen opettanutkin! Jos on tehnyt töitä ja opetellut asioita, osaa ne myös. Saksan ja ruotsin lukijatkin usein väittävät, että minä muka onnistun kysymään aina juuri sitä, mitä he eivät sattuneet tietämään. Kaikki muut sanat he kyllä olisivat tienneet! PAH! Eipä aineissa näy kovin laajaa sanastoa käytetyn, vaikka ne juuri olisivat tilaisuuksia näyttää "sitä ei kysyttyä sanastoa". Harmi muuten, että suomenopetus loppui, sitä oli määrä pitää vain yksi kurssi. Oppilaskin oli pettynyt opetuksen loppumiseen. Mutta hän on saanut nyt hyvän pohjan, ja voi siitä jatkaa itsekseen.

Kotona jatkoin taas joululahjaprojektia niin innokkaasti, että unohdin ajan kulun kokonaan. Minun oli määrä mennä voimisteluun, mutta vasta varttia vaille neljä mies huikkasi, ettenkö minä sinne menekään. Just ja just ehdin sinnekin. Mutta tuo lahjaprojekti pitäisi saada loppuun ennen kuin ensi torstaina alkaa uusi jakso, ja tuntimäärä lisääntyy. Ja kun etäopetuskin alkaa taas, se tuo oman lisänsä jännittävine käänteineen.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Hoitoainetta päälle


Kaupungissa käydessä osui silmiin jossain marketissa pakkaus, jossa oli kaksi pulloa ja vieressä teksti: "Osta tästä pesuainetta, saat hoitoaineen päälle". Jestas sentään, minä en uskaltanut ostaa, kun tuli sen verran hyvät vaatteet, ettei niitä olisi viitsinyt hoitoaineeseen tuhria. En tiedä olisiko se hoitoaine heitetty kassalla päälle vai missä vaiheessa, mutta kun en ostanut, jäi kokematta. Mies kyllä ihmetteli, onko se sen kummempaa kuin jos ostan leivoksen ja laitan kermavaahtoa niskaan. No joo, saattaa hoitoaine sentään ainakin tuoksua paremmalta.

Joskus on silmälasiliike mainostanut: "Kun ostat silmälasit, saat toisen linssin kaupan päälle". Onko nyt niin, että jos ei otakaan tuota kaupan päälle tulevaa linssiä, on toisen linssin paikalla vain tyhjä reikä? Ettei vain sittenkin olisi tarkoitettu, että ostaessaan silmälasit maksaa vain toisesta linssistä. Eli kun ostaa silmälasit, saa ne puoleen hintaan.

Eikä päästä päästä nyt millään eroon. Tämänaamuisessa Länsi-Savossa oli käytetty eräässä otsikossa kivasti hyväksi sanojen monimerkityksisyyttä: Myssy tai hattu on pääasia pakkasella.
*********
Eikä sellaista lehteä,  josta ei löytyisi oikein kunnon rehellistä kielivirhettäkin. Niin ikään aamuisessa lehdessä kerrottiin teinipojista, jotka olivat seilanneet 50 päivää merellä tuuliajolla ja ainoana ruokana yksi kiinnisaamansa lokki, jonka olivat syöneet raakana. Mutta sitten "kalastusalus poimi teinipojat pienestä veneestään keskiviikkona Fidzhin koillispuolella". Eiköhän se alus poiminut pojat kuitenkin näiden poikien veneestä eikä omasta veneestään. Vaan mikäpä sen koskaan tietää...

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Salakielinen pöytäkirja


On mennyt mahdottomuuksiin kaiken olevaisen muuttuminen yhteiskunnassamme. Vaikka olisi poissa opettajainkokouksesta vain yhden kerran, se riittää pudottamaan tunnollisenkin kärryiltä ja sähköpostissa tulee pöytäkirja, jota lukiessa saa raapia päätään ja hamuilla avuksi sanakirjaa ja nettiä. Onko kaiken tarkoitus salakieli vai mikä kaiken takana on:

Opettajainkokouksessa A. kertoi Okey-kurssistaan ja Kiva-koulutuksessa ollut B. toi kuulumisia muista alueen kouluista. Mophusta lähetetään kaikille sähköinen versio tutustumista varten ja Oke-hanketta jatketaan. Seopin tiedotustilaisuus pidetään auditoriossa keskiviikkona koulun jälkeen. Veso-päivistä C:llä puuttuu vielä yksi, joten hänelle suositellaan Kelpo-koulutusta ensi lauantaina. Kieltenopettajat voivat katsoa, olisiko Sukolilla tarjolla sopivaa koulutusta.

Suurin osa kuulostaa tutulta, mutta on pari vierastakin salakoodia. Onko netistäkään aina apua, sillä lyhennehirviö Mophu toi osumiksi jonkun tummaihoisen ja korkea-arvoisen hallintomiehen nimeltään Mophu, toinen oli samanniminen tumma Facebookissa esiintyvä omaa bodiaan esittelevä atleetti. Selviäisikö merkitys lauseyhteydestä sittenkin paremmin.

Entäs sitten SEOP. Siitäkään ei ole kukaan koskaan kuullut, arvanneeko tuollaiseen tiedotustilaisuuteen mennä, tiedä häntä mitä siellä esitellään. Internetiä selaamalla ilmenee, että se on jotain nopeimmin kasvavaa hakukonejuttuun liittyvää. Mitähän meille sellaista esitellään, eikö hitaammallakin selviäisi? Vanhoja sähköposteja selaamalla käy selväksi, että Seop meidän tapauksessamme on sittenkin vain seudullisen opetuspalveluhankkeen esittelyä, jota sivumennen sanoen on suunniteltu alueelle jo monta vuotta, laitettu välillä jäihin ja taas herätetty henkiin. 

Tässä salakielen avainkoodit: Okey = Avain yrittäjyyteen –hanke, KiVa = kiusaamisen vastainen hanke, Mophu = yhtenäiskoulun alueellinen ohjaussuunnitelma, oppilashuollon kehittämisen hanke, OKE = oppilaanohjauksen kehittämishanke, SEOP = seudullinen opetuspalvelukeskushanke, VESO = virkaehtosopimuksen mukainen opettajien koulutus- ja työpäivä, Kelpo =  KEhitetään Laadukasta PerusOpetusta, SUKOL = Suomen kieltenopettajien liitto.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Etäoppilaita tapaamaan


Eilen oli taas se päivä, kun koko lukio pakattiin linja-autoon ja huristimme toisen etälukion kanssa kolmannelle paikkakunnalle. Oppilaat ovat näistä tapaamisista aina ikionnellisia, abit syöksyivät heti autosta päästyään toistensa kaulaan, ovathan he jo kolmatta vuotta tuijottaneet oppitunneilla toisiaan ruudun välityksellä. Ja aina kaksi kertaa vuodessa on tavattu livenä.

Mutta kyllä nuoremmatkin oppilaat löysivät heti samoja kursseja suorittavat kaverinsa, ja juttua tuntui riittävän. Paikallinen oppilaskunta oli järjestänyt jotain ohjelmaa ja otti heti vieraat huostaansa. Opettajat ottivat meidät kollegansa huomaansa ja pohdimme tuttuun tapaan etäopetuksen käytänteitä. Oppitunnit on saatu joka paikkakunnalla alkamaan ja loppumaan samaan aikaan, suurin osa tapahtumistakin on samanaikaisesti, mutta vielä on tilanteita, että opettajalla jommassa kummassa päässä puuttuu oppilaat jonkin tilaisuuden takia. Ei varmaan koskaan päästäkään siihen, että kaikki tapahtumat koko maakunnassa olisi aina samaan aikaan. Monissa kohdin tarvitaan joustavuutta.

Ruokailun jälkeen opettajat saivat tavata opettamansa ryhmät kokonaisina. Minun ihana saksanryhmäni oli kiva nähdä ihan kokonaisena ja livenä. Hullua, että en tunnistanut etäoppilaita muiden seasta käytävältä. Mutta oppilaat kyllä tunnistivat minut. Saimme jopa sovituksi, että perustamme ensi kurssin alkaessa blogin, jossa jokainen kirjoittaa saksaksi jotain ja toiset kommentoivat. Minä yritän hommata heille saksaaopiskelevia blogikavereita jostain Euroopan maasta. Ellen muuten saa yhteyksiä minnekään, yritän houkutella saksalaisia ystäväkoululaisia kirjoittelemaan. Tämän ryhmän blogista saattaa tullakin jotain. Olen aiemminkin yrittänyt samaa, mutta on käynyt niin, että oppilaat ovat kirjoittaneet yhden jutun ja homma on jäänyt siihen.

Joka ryhmän tapaamiselle oli varattu aikaa 20 minuuttia, minkä jälkeen vaihdettiin ryhmiä. Minun syksyiselle ruotsinryhmälle ei ollut varattu aikaa, sillä kurssi on jo ohi. Olin kyllä tunnistavinani ainakin yhden silloisista oppilaista, en ole hänestäkään ihan varma, sillä yhteydet toimivat silloin niin huonosti, että en edes aina nähnyt oppilaita. Koneet ovat nyt toimineet kuulemma moitteettomasti, saa nähdä miten käy, kun minä pääsen sinne taas ensi jaksossa säpeltämään.

Linja-autossa paluumatkalla rehtorilla oli jo tietoa syksyn ylioppilaskirjoitusten tuloksista. Abit saivat vuorotellen käydä kysymässä omia tuloksiaan ja tuntuivat olevan tyytyväisiä arvosanoihinsa, ainakin siitä päätellen, että hihkuivat ja hyppivät riemusta. Ja mitä tulee ruotsin tuloksiin, olen minäkin ihan tyytyväinen. Kirjoittivat minusta pääasiassa ihan tasonsa mukaan, jopa erinomaisia tuloksia tuli.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Ajatuksellisia ajatuksia


Ajatella, että olen ollut niin ajattelematon, että olen ajatellut, ettei minkäänlaista ajatusta tulisi  ajatuksiin. Ajoin takaa ajatuksia, mutta ne olivat niin ajatuksellisia ajatelmia, että joku arveli minun olevan vain ajatukseton. Mutta asia alkoi ajatteluttaa.

Mietin ja mietiskelin ja harkitsin pitempää taukoa. Mutta kun pohdin tarkemmin, tuumasin, että hulluhan minä olisin, jos pohdiskelun lopettaisin. Kieliasioiden aprikointiakaan ei malta lopettaa. Joten tuumin, että funtsitaan nyt vielä vähän aikaa kumminkin.

P.S. Ajatella on johdos ajaa-verbistä. Ajaa-verbin merkitys on alun perin ollut ajaa takaa, mistä merkitys laajentunut abstraktiksi: ajaa takaa mielessään. Ajaa takaa on vieläkin ihan käytössä oleva ilmaus, esim. kun ei ymmärretä toisen ajatusta, kysytään: "Mitä sinä ajat takaa?"

perjantai 12. marraskuuta 2010

Mistä näitä tavaroita oikein tulee


 Jo hyvissä ajoin lokakuun puolella ilmestyy sähköpostissa kutsuja joulupukkikuvineen useampiinkin pikkujouluihin. Ja paketti on tietysti, no ei ihan pakollinen, mutta tunnelman kohottamisen kannalta suotava. Aloin käydä järjestelmällisesti läpi kaappejani ja hyllyjäni, onko minulla mitään turhaa, ylimääräistä ja tarpeetonta tai käyttämätöntä tavaraa. Niitä tarvittaisiin nyt pikkujoulujen lahjapaketteihin. Ei ollut :(

Koska koulunkin johtavana ajatuksena on kestävä kehitys ja kierrättäminen, pitää lahjankin olla kestävää (!). Se ei saa olla ostettua, vaan jotain omista nurkista kerättyä pois kuljeksimasta. Onko minulla mitään sellaista? Ensi silmäyksellä ei ole ainakaan mitään, mitä en olisi lahjan saatuani  avannut lahjapaketista. Sellaisiakin ihmisiä on, joilla kuulemma on kaapeissa paljonkin avaamattomia lahjapaketteja, ja näitä voivat viedä sitten johonkin arpajaisiin palkinnoiksi.

Joillakin on avaamattomia pyyheliina-ja lakanasettejä, saavat kuulemma jatkuvasti lahjoiksi.  Häh? Miten niitä ei minulle ole osunut? Vanhoissa lakanoissanikin alkaa varpaiden kohdalta patja kuultaa, joten saa niitä pesun jälkeen vetäessä varoa, etteivät puhki repeä. Ja pyyheliinalla naamaa pyyhkiessä solahtaa pää pyyheliinan läpi kuin koulussa oppilaiden pää vanhoista ikkunaverhoista. Nuo kaikki virttyneet liinavaatteet oikeastaan voisinkin viedä pikkujoulupakettina kierrätykseen, jospa minulle vuorostaan osuisi sieltä käyttämätön lakanapaketti!

Tai joku on joskus voivotellut, että tulee kynttilänjalkaa, astiaa, lasisarjaa ja muuta taloustavaraa jatkuvalla syötöllä. Mistä ihmeestä niitä siunaantuu? Tässä pätee varmaankin sama totuus kuin ennen sanottiin, että "raha ei tule kuin rahan luo". Tavara tulee siis vain tavaran luo. Joskus nuorena muistan, kuinka ihmettelin, kun jotkut kaverit omistivat jo ennen vakituisen työn saantia kaikenlaisia kodinkoneitakin mikrouuneista lähtien. Itse olemme joutuneet ostamaan joka ikisen taloustavaran ja kodinkoneen ihan itse. Silläpä niitä ei sitten maltakaan viedä pikkujoulujen lahjakierrätykseen, eikä voikaan, kun niitä tarvitaan.

Yhden käyttämättömän ja ehkä kierrätykseen sopivan asian löysin. Kesällä juhannuksen jälkeen kävelimme leirintäalueen ohi. Huomasin roskiksen vieressä aivan ihka uuden pienen pallogrillin, sellaisen ihan minikokoisen, jonka voisi ottaa vaikka kanoottiretkelle mukaan. Saman roskiksen vierestä löytyi toinenkin, isompi grilli. Siinä ei ollut mitään muuta vikaa kuin toisesta jalasta oli irronnut pyörä. Kumpaakaan grilliä ei ollut käytetty kuin kerran, juuri tuona juhannuksena, ja sitten heitetty menemään. Vieressä oli puoli säkillistä vielä käyttämättömiä hiiliäkin. Otimme talteen ja odottelemme sopivaa hetkeä joko käyttää itse tai laittaa kierrätykseen.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Vain tavan ja naapureitten vuoksiko

 Kun lauantaina oli pyhäinpäivä ja monet veivät omaistensa haudoille kynttilöitä, intoutui eräs ystäväni kritisoimaan muistelupaikkoja kirkon kupeessa. Hän kritisoi nimenomaan sitä, että jos hauta on muualla, miksi pitäisi viedä kynttilä jollekin muistelupaikalle jonkin vainajalle ihan vieraan kirkon kupeelle. Voihan kynttilän sytyttää kotonakin vainajan muistoksi, miksi tarvitsisi mennä muistelemaan ulos pakkaseen.

En itse ollut tullut ajatelleeksi tuota asiaa ollenkaan. Minulla on aina ollut hyvin vähän omaisia ja sukulaisia ja muutamien vähien kuolleitten omaisten haudat ovat olleet aina kaukana. Olen vähän samoilla linjoilla kritisoivan kaverini kanssa. En ole ymmärtänyt, että minunkin pitäisi mennä kirkon juurelle muistelemaan.

Kaveri oli vähän sitä mieltä, että "se on loppujen lopuksi vain tapa, kun ´kaikki´ vievät kynttilän jonnekin, niin minunkin pitää, muuten olen ´huono´ ihminen. Onko vain niin, että haluamme näyttää muille, että välitämme omaisistamme".

Minulla itselläni ei ole koskaan ollut täällä minkäänlaista omaisten hautaa, jonne viedä kynttilä. Mutta olemme joka joulu kuitenkin kävelleet hautausmaalla katsellen sitä kaunista tunnelmaa kymmenien kynttilöiden läpättäessä pimeässä. Tavallaan vierailu hautausmaalla on myös ohjelmanumero aaton pimetessä.Varmaan veisin kynttilän omaisen haudalle, jos sellainen täällä olisi, mutta en muistelupaikalle. Tai mistä minä tiedän. Riippuisi varmaan siitä, millainen suhde kuolleeseen on ollut.

Sattumalta sattui juuri Kaisajoupin blogissa olemaan puhetta siitä, miten itärajan takana vanha mummo oli vähän kuin salaa vienyt ruokaa omaistensa haudalle. Joku oli joskus kysynyt, luuleeko mummo, että vainajat tulevat sen ruoan sieltä noutamaan. Siihen oli mummo osuvasti vastannut, että luulemmeko me siten, että kun me viemme kukkia haudalle, että vainaja tulee niitä sinne haistelemaan.
Moni asia on usein vain tapa, emme edes huomaa kyseenalaistaa kaikkea tekemäämme. Toisaalta, tarvinneeko kaikkea aina kyseenalaistaakaan. Jos jokin asia tuo tyydytystä ja hyvän olon, silloinhan rutiinitapa on tehnyt tehtävänsä.

Mutta onpa tullut sellainenkin tapa kuulemma, että hautausmaille on laitettu "muistelupaikkoja" myös tavallaan "lapsettomuuden muistoksi", siis jos pariskunta ei ole saanut lasta. Tuo kuulostaa jo vähän oudolta. Saman logiikan mukaanhan pitäisi laittaa muisteluhautoja vaikka mitä asiaa varten. Minulla esimerkiksi ei ole koskaan ollut veljeä tai poikaa, veisinkö siis kynttilän tai kukan kirkon viereen muistelupaikalle? Tai minusta tai lapsestani ei tullut lääkäriä, tai mitä tahansa, mitä maailmassa ei ole saanut, pitäisi mennä hautomaan. Kyllähän ihmisellä toteutumattomia toiveita ja haaveita riittää.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Mitä tiesit suomenruotsalaisista


Kirjoitin viime keskiviikkona Svenska dagen -teemapäivästämme ja esitin muutaman tietokilpailukysymyksen aiheeseen liittyen. Eilen oppilaat saivat etsiä ruotsin tunnilla niihin vastaukset netistä, på svenska förståss. Minusta aika hyvin osasivat etsiä tietoa netin avulla.

Joku muu vain ehätti minua valistamaan, että en suinkaan minä vain luule, että suomalaiset tuota päivää mitenkään viettäisivät. No en tietysti luule, mutta kun itselläni sattuneesta syystä on ollut jo kymmeniä vuosia svenska dagenia koulussa harva se päivä, ei tuo nyt minulle mitään tavallisuudesta poikkeavaa ollut. Huomasin vain, että vähänpä ihmisillä yleensä on tietoa oman maansa asioista. Ja luulenpa, että ellen sattumalta olisi ruotsinope, en ehkä itsekään olisi tiennyt noihin kysymyksiin vastauksia.
Päätimmekin opehuoneessa viettää tasapuolisuuden vuoksi myös saamelaisten kansallispäivänä (6.2) teemapäivää. Ja tietysti myös omana itsenäisyyspäivänämme!

Ja koska olin luvannut vastaukset suomenruotsalaisuutta koskeviin kysymyksiin tänään, tässäpä ne:

1. Suomessa vietetään ruotsalaisuuden päivää 6.11. Mistä tuo tapa tulee?
Ruotsissa vietetään 6.11. Kustaa Aadolfin päivää, ja Ruotsalainen kansanpuolue halusi suomenruotsalaisillekin oman "kansallispäivän" vahvistamaan kansanosan identiteettiä. Päivää on vietetty ensimmäisen kerran vuonna 1908. (Katso kuvaa Kustaa Aadolf -leivoksesta täältä).
2. Paljonko suomenruotsalaisia on Suomessa?
Hieman alle 300 000.
 3. Montako prosenttia se on koko Suomen asukasmäärästä?
Noin 5,5%.
4. Mitkä ovat tärkeimmät suomenruotsalaisten asuttamat alueet?
Etelä-Pohjanmaan rannikkokaistale, Turun seutu, Ahvenanmaa ja Helsingin seutu.
5. Montako vuotta on pitänyt asua Ahvenanmaalla välttyäkseen asevelvollisuudelta?
Viisi vuotta. Sen jälkeen voi saada nk. kotiseutuoikeuden, jonka voi saada, jos osaa myös ruotsia. Kotiseutuoikeuden omistajalla on oikeus ostaa myös maata ja kiinteistöjä.
6. Muutaman paikkakunnan nimi ruotsiksi:
Savonlinna=Nyslott,  Olavinlinna=Olofsborg, Lappeenranta = Vilmanstrand, Mikkeli= St. Michel, Oulu=Uleåborg, Pori=Björneborg.
7. Muutama sana, joilla on erilainen merkitys Suomessa (fsv) ja Ruotsissa (sv):

      sämpylä:  fsv: semla, sv: fralla/småfranska
laskiaispulla: fsv: fastlagsbulle, sv: semla
joulupukki: fsv: julgubbe/julbock, sv: jultomte
joulutonttu: fsv: jultomte, sv: tomtenisse
seisova pöytä: fsv: stående bord, sv: gående bord/smörgåsbord/buffé
vessa: fsv: tupp (=kukko), sv: dass/toalett/toa/wc
8. Elisabeth Rehnin lempinimi?
Lillan.
9.    Savo on ruotsiksi  Savolax. Mutta tässä yhteydessä lax ei tarkoita lohta vaan mitä?
se    tulee suomen sanasta laksi, joka on lahti-sanan vanhempi muoto.
10.  Kuka suomenruotsalainen kirjailija sai vuonna 2006 Finlandia-palkinnon kirjallaan Missä kuljimme kerran (Där vi en gång gått)?
K     Kjell Westö.
10. 

perjantai 5. marraskuuta 2010

Pulkkaavia vauvojakin


Maailmasta eivät ihmeet lopu, eikä varsinkaan kielestä. Tänään tulin tietämään taas uusia sanoja eteläsavolaisesta murteesta. Joku puhui opehuoneessa kivistävistä ohimoistaan, ja toinen sanoi äitinsä tarkoittavan aina nivusia, kun ohimoista puhuu. Eli jollain voi olla ohimotyrä. Johan oli taas kuuluminen! Ei parane tuollaisen henkilön mennä nivustyrän takia lääkäriin, eikä varsinkaan leikkaukseen! Tiedä silloin mitä leikkauksessa viedään ja mistä. Sattumalta yksi ope tuli tänään vasta iltapäivällä kouluun, sanoi olleensa lääkärillä. Heti kysyimme, tutkittiinko häneltä ohimotkin. Vähän hämmentyneenä henkilö myönsi, emmekä tulleet tietämään, mitä kohtaa lopulta oli tutkittu.
Jos kerran nivuset ovat ohimot vanhempien ihmisten puheessa, niin yleiskielen ohimot ovat kuulemma kulmat.

Kun oli perjantaipäivä, olivat murresanatkin tiettyyn suuntaan valikoituneita. Pohjalaisillahan on kikit eli rinnat. En tiedä, käytetäänkö tuota sanaa enää kovin yleisesti Pohjanmaalla, mutta ainakin Vilukissi on blogissaan kirjoittanut syövänsä kanankikkiä, kun on rintapaloja tarkoittanut. Kun karjalaiset evakot tulivat Länsi-Suomeen, oli taas ihmetyksen aihetta, kun karjalaisten kikit ovatkin miehen sukuelimet!

Kyllähän meillä töissä riittää murteista yleensä juttua tuntikaupalla, sillä jokainen on eri puolilta Suomea. Tuli vielä ilmi sekin, että kun savolaiset taittavat lakanat mankeloinnin jälkeen, he laittavat ne lustuulleen! Siihen hämäläinen ilmoitti Hämeessä letitettävän lakanoita. Voi elämän kevät. Miten on mahdollista, että eri sanat merkitsevät mitä sattuu? Tai jos savolainen näkee juron hirven, se onkin hänen mielestään rohkea, pelkäämätön.

Jonkun anoppi puolestaan puhuu pulkkaavista vauvoista. Ehei, eivät ne ole polkkaavia vauvoja, eikä vauvaa edes viedä pulkalla minnekään, vaan tämä puklaa ruoan jälkeen, eli pulauttelee. Siinä vain on puhuja kääntänyt äänteet väärin päin kuten sanoissa viikate-viitake. Tuollainen äänteiden vaihteluhan on aika tyypillistä savolaisille. Eräs kertoi tuntevansa miehen, jonka sukunimi on Taalas. Sen oli jo hänen savolainen miehensä vääntänyt heti muotoon Laapas.

torstai 4. marraskuuta 2010

Tällaista minun lapsuudessani


 Olen saanut vaihteeksi haasteen, tällä kertaa Vihreät niityt -blogista. Haasteet ovat sen puoleen mukavia, ettei tarvitse itse keksiä aiheita, mistä kirjoittaa. Sen kun alkaa vain posottaa tarinaa valmiisiin kysymyksiin.
Nyt on kyseessä asioita lapsuudesta.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen « Mikä sinusta tulee isona? »
Muistelen, että haaveeni oli aina olla kauppias/myyjä tai opettaja.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
Aku Ankka, Ville Vallaton, Tipi ja Sylvester. Itse asiassa luin kaikkea, mitä vain käsiini sain.

3. Lempileikkejäsi?
Leikkimökissä leikimme mielellämme nukeilla. Kaikenlaiset pelit olivat myös mieluisia, muistuu juuri mieleen eräs noppapeli, jonka nimi oli Kvaak kvaak -peli! Tavallisia olivat myös kaikenlaiset sanalliset leikit kuten Laiva on lastattu...

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
En niin välttämättä ajatellut, pidänkö jostain vai en. Siihen aikaan ei ollut niin kovin paljon valinnan varaa tekemisissä, joten kaikkea tehtiin, mihin oli mahdollisuuksia. Talvella hiihdettiin, luisteltiin, kesällä ajettiin pyörällä, lyötiin palloa...

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?
Lapsena ollessani ei ollut paljon mahdollisuuksia musiikin kuunteluun, joten ei silloin ollut sellaisia idoleitakaan. Ensimmäinen musiikkikappale, johon ihastuin oli Üskadara, sen esittäjä oli sivuseikka. Mutta sitten teini-iässä Beatles oli sitä jotain! Kaupasta ostettiin purkkaakin vain sen takia, että saatiin kerätyksi taas uusi kuva näistä pojista.

4. Parhaat synttärisi ja miksi?
Aina syntymäpäivän aamuna oli kahvipöydässä kupin vieressä lahjapaketti odottamassa. Joka syntymäpäivä äiti otti valokuvan synttärisankarista. Minusta kiva tapa, olen jatkanut perinnettä omien lasteni kohdalla. Mieleeni ei nouse mitään "parasta" syntymäpäivää.

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
Taas on kysymyksessä tuo "paras"-sana. En muista yhtään asiaa, joka olisi niin erityisesti noussut kaiken yläpuolelle. Olen iloinnut kaikista lahjoista.
Lapsuudesta muistan, kuinka äiti ja isä olivat kerran lähteneet jonnekin ja me lapset jäimme hoitotädin huomaan. Aamulla herätessämme oli penkille laitettu jokaiselle lapselle "lahjakasa": värityskirja, uudet värikynät ja kaiken huippuna jokaiselle appelsiini.
Tällainen ilahdutti varmaan vähintään yhtä paljon kuin esimerkiksi ensimmäinen rannekello, jonka sain lahjaksi siitä, että pääsin keskikouluun.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
Kerran mietinkin tuota kysymystä ja huomasin, että minulla on ollut onni myötä toteuttaa kaikenlaisia haaveita ja toiveita. Mutta kirjaa en ole saanut vielä julkaistuksi. Kyllä minun edes yksi kirja on saatava kirjoitetuksi!
Olen myös asettanut päämääräksi päästä presidentinlinnaan itsenäisyyspäivän juhlille. En vain ole keksinyt vielä, miten sinne pääsisin!

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Tänäänkin oli teemapäivä

 Koulussa opettajainhuoneen teemapäiväksi oli tällä kertaa valittu Svenska dagen. Koska kalenterin mukaan tuo päivä sattuu lauantaille, vietimme ruotsalaisuuden päivää jo tänään. Tavan mukaan oli tietysti kaikkea mahdollista hyvää syötävää tarjolla. Ja jokainen toi kotoa löytyvää ruotsalaisuuteen liittyvää koristeeksi. Ja saatiinhan sitä koko huone niin sínikeltaiseksi, niin sinikeltaiseksi.

Oli tietysti dalahästar eli Talainmaan puuhevosia, jopa puinen härkäkin ystävyyskunnastamme Bengtsforsista, joka sijaitsee Dalslandin maakunnassa. Tietysti Lucia-neito, kaikkea Victoriaan ja Danieliin liittyvää, ruotsalaista glögg, kansallispukuisia nukkeja (dockor i nationaldräkt), svenska nubbar  eli ruotsalaisia pikkusnapseja, maustettu erilaisin yrtein ja maustein (valitettavasti vain pulloja, sisukset olivat menneet parempiin suihin). Tuo glögipullo oli muuten arvonnassa, ja ette usko, mutta onni suosi kerrankin minua! Nyt on sitten jouluglögitkin jo valmiina. Oikeasta päästä on siis aloitettu jouluvalmistelut :)

Pukeutuminen päivän teeman mukaisesti kuuluu myös asiaan, ja jokaisella piti olla jotain sinikeltaista. Kuinka ollakaan, minulla ei ollut kaapissa mitään sinistä - ei se mikään ihme ollut, en käytä koskaan sinisiä vaatteita. Yksi oikein vanha virttynyt keltainen T-paita oli, mutta sitä ei voinut enää laittaa ihmisten ilmoille. Minulla oli rinnassa vain sinikeltaisista serveteistä tehty ruusuke.



Olin tehnyt tietokilpailukysymyksiä liittyen suomenruotsalaisuuteen ja Ruotsiin, kumpaankin kymmenen kysymystä, ruotsiksi tietysti. Itse asiassa tein ne oppilaita varten, nämä saavat perjantaina etsiä niihin vastaukset netistä. Enkä mitenkään malta olla valistamatta kansaa ja julkaisemasta tässäkin ainakin tuota toista listaa, vaikkakin suomeksi. Ainakin asiasta kiinnostuneille vaikkapa viikonlopun ratoksi.Vastaukset ensi lauantaina, kun on oikea Svenska dagen.  Yllätyin, että opehuoneen väkikin piti näitä vaikeina.


1. Ruotsalaisuuden päivää Suomessa vietetään 6.11. Mistä tuo tapa tulee?
2. Paljonko Suomessa asuu suomenruotsalaisia?
3. Kuinka monta prosenttia suomenruotsalaisten määrä on Suomen asukasluvusta?
4. Mainitse neljä suomenruotsalaisten asuttamaa aluetta!
5. Montako vuotta on pitänyt asua Ahvenanmaalla välttyäkseen asevelvollisuudelta?
6. Mikä on Savonlinnan, Olavinlinnan, Lappeenrannan, Mikkelin, Oulun ja Porin ruotsinkielinen nimi?
7. Monilla sanoilla on ruotsinruotsissa ja suomenruotsissa eri merkitys. Mitä ovat ruotsiksi: sämpylä, laskiaispulla, joulupukki, tonttu, seisova pöytä ja vessa?
8. Mikä on Elisabeth Rehnin lempinimi?
9. Savo on ruotsiksi Savolax. Tässä yhteydessä lax ei tarkoitakaan lohta, vaan mistähän sana juontuu?
10. Kuka suomenruotsalainen kirjailija sai Finlandiapalkinnon vuonna 2006 romaanillaan Missä kuljimme kerran?
1

maanantai 1. marraskuuta 2010

Totta ei tarkoita totta


Aina kun menee maahan, jossa ei ole ennen käynyt, on jännittävä nähdä, mikä kussakin maassa ensimmäisenä kiinnittää huomiota. Portugalissa tuollainen asia oli ympäri kaupunkia liikkeiden yläpuolella nimi Santander Totta. Mitä, ovatko suomalaiset laittaneet tänne firman pystyyn? Ja vieläpä väittävät, että joulupukki on totta! Tuo vitsikäs "käännöksemme" voisi ollakin totta, sillä ilmeni, että se on erään pankin nimi. Voihan pankki luvata joulupukin tavoin kymmentä hyvää. Nimen merkitystä en kuitenkaan saanut selville. Kokeilin syöttää internetin sanakirjaan totta-sanaakin ja sanakirja oli yhtä viisas kuin me ihmisetkin, se luuli koko ajan sanaa suomalaiseksi, ja käänsi haun suomi-portugaliksi, vaikka kuinka yritin laittaa portugali-suomi.

Osaavat siellä ihmiset muutenkin suomea!! Olimme kaverin kanssa menossa kaakelimuseoon, eikä rakennuksen sijainti selvinnyt meille, koska tienviitat loppuivat kesken kaiken. Kysyimme eräältä penkillä istuneelta mieheltä, missä päin sellainen museo saattaisi sijaita. Mies viittoili eteen päin, ja sanoin kaverille suomeksi, että jaa siis tuonne suoraan eteen päin sillan ali. Mies nyökytteli siihen innokkaasti, että kyllä kyllä. Kuka vielä väittää, että maailmalla kieliä tarvitsisi osata, kun suomellakin pärjää!

Sellaisessa maassa, jonka kieltä ei osaa, oppii aina tietyt asiat tietämään viikossa: vessa, uloskäynti, mies, nainen, raitiovaunu, bussi, katu, puisto, aukio, kirkko, näköalapaikka jne. Tästä tuli mieleen, että jonkin kielen oppikirjassa pitäisi olla heti aluksi näitä, tulisi ainakin hyvin opetelluiksi. Ja turistina on heti turvallisempi olo, kun tietää, ainakin jonkin sanan. En muista että opettamissani kielissä ja kursseissa olisi ollut elämäni aikana montakaan kirjaa, joissa olisi vessa-sanaa edes mainittu. Ja se nyt olisi takuuvarmasti jokaisen osattava. Eipä lukenut Portugalissakaan joka paikassa wc, vaan jotain muuta, jonka olen jo unohtanut.

Joku on joskus kritisoinut sitä, että alkeisoppikirjat opettavat heti ensimmäiseksi sanomaan: Olen mies tai olen nainen. Eihän kukaan mene vieraassa maassa risteykseen huutelemaan: Olen nainen! Minustapa ei ole mitenkään paha asia osata noita sanoja. Monessa maassa on ollut hyötyä, jos tietää nuo sanat, osaa mennä oikeaan vessaan. Saksassa ainakin on niin vihaisia vessamuijia vahteina, että heti haukkuvat, jos väärään paikkaan menee.

Tai osaa mennä tavaratalossa oikeaan kerrokseen ostamaan naisten- tai miestenvaatteita. Joku väittää, että näkeehän sen vaatteista, kenelle ne on tarkoitettu. Joo joo, mutta ei ole kiva turistin muutenkin väsyneillä jaloilla rampata edestakaisin kilometrin pituisia portaita aina väärään kerrokseen ja huomata, että etsimänsä asia onkin ihan muualla. Ja juu juu, voihan sitä olla opiskelematta mitään kieliä ja alkaa ravintolassa ruokaa halutessaan vain röhkiä kuin sika. Kyllä siellä varmaan porsasta pöytään tulee.