perjantai 5. marraskuuta 2010

Pulkkaavia vauvojakin


Maailmasta eivät ihmeet lopu, eikä varsinkaan kielestä. Tänään tulin tietämään taas uusia sanoja eteläsavolaisesta murteesta. Joku puhui opehuoneessa kivistävistä ohimoistaan, ja toinen sanoi äitinsä tarkoittavan aina nivusia, kun ohimoista puhuu. Eli jollain voi olla ohimotyrä. Johan oli taas kuuluminen! Ei parane tuollaisen henkilön mennä nivustyrän takia lääkäriin, eikä varsinkaan leikkaukseen! Tiedä silloin mitä leikkauksessa viedään ja mistä. Sattumalta yksi ope tuli tänään vasta iltapäivällä kouluun, sanoi olleensa lääkärillä. Heti kysyimme, tutkittiinko häneltä ohimotkin. Vähän hämmentyneenä henkilö myönsi, emmekä tulleet tietämään, mitä kohtaa lopulta oli tutkittu.
Jos kerran nivuset ovat ohimot vanhempien ihmisten puheessa, niin yleiskielen ohimot ovat kuulemma kulmat.

Kun oli perjantaipäivä, olivat murresanatkin tiettyyn suuntaan valikoituneita. Pohjalaisillahan on kikit eli rinnat. En tiedä, käytetäänkö tuota sanaa enää kovin yleisesti Pohjanmaalla, mutta ainakin Vilukissi on blogissaan kirjoittanut syövänsä kanankikkiä, kun on rintapaloja tarkoittanut. Kun karjalaiset evakot tulivat Länsi-Suomeen, oli taas ihmetyksen aihetta, kun karjalaisten kikit ovatkin miehen sukuelimet!

Kyllähän meillä töissä riittää murteista yleensä juttua tuntikaupalla, sillä jokainen on eri puolilta Suomea. Tuli vielä ilmi sekin, että kun savolaiset taittavat lakanat mankeloinnin jälkeen, he laittavat ne lustuulleen! Siihen hämäläinen ilmoitti Hämeessä letitettävän lakanoita. Voi elämän kevät. Miten on mahdollista, että eri sanat merkitsevät mitä sattuu? Tai jos savolainen näkee juron hirven, se onkin hänen mielestään rohkea, pelkäämätön.

Jonkun anoppi puolestaan puhuu pulkkaavista vauvoista. Ehei, eivät ne ole polkkaavia vauvoja, eikä vauvaa edes viedä pulkalla minnekään, vaan tämä puklaa ruoan jälkeen, eli pulauttelee. Siinä vain on puhuja kääntänyt äänteet väärin päin kuten sanoissa viikate-viitake. Tuollainen äänteiden vaihteluhan on aika tyypillistä savolaisille. Eräs kertoi tuntevansa miehen, jonka sukunimi on Taalas. Sen oli jo hänen savolainen miehensä vääntänyt heti muotoon Laapas.

5 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Murtehet on mukavia. Kikkijuttuja on ainakin osoitteessa http://www.pohopekka.blogspot.com/

Markka kirjoitti...

Kivoja murresanoja. Äitini on Karjalasta ja isä Kainuusta, meillä sanotaan lakanoiden tai muiden liinavaateiden viikkaamisesta, että laitetaan lappoilleen, tulleneeko runollisesta sanasta laittaa lappoellen. Niin ja ohimot on myös nivusissa eikä ainoastaan päässä.

Kirlah kirjoitti...

isopeikko: joo, olen joskus katsonutkin tuota linkkiä. Pohjalaisilla on aika paljon erilaisia sivustoja, mutta vieläkin ihmettelen, missä viipyvät savolaiset sivut.

Markka: Vai on ne ohimot muillakin missä sattuu :) Kumma, ettei ole ennen tullut vastaani.
Lakanan viikkaaminenkin noin monimuotoisesti on hauskaa.

anja kirjoitti...

Täällä lakanoidet lustuulle laittaja löysi blogiisi! Ihania murresanoja olet postannut. Savolaisista on montakin viäntöjuttua niinkuin se Kauppinen jota Kaappiseksi sanottiin ja mies muuttikin nimensä Kaappiseksi. Mutta sittenpä savolaiset kutsuivat häntä Kuappiseksi. Minulle viäntäminen lapsuudesta tuttua. Samoin nyt Svenska Dagen jokavuotinen juttu kun meillä kielisuhteet lähes fifti-fifti.

Kirlah kirjoitti...

Anja: vai on lustuullelaitto tavallistakin, kuinkahan ei ole ennen vastaan tullut, vaikka olen jo yli 30 vuotta Savossa asunut.
Tervetuloa lukemaan juttuja toistekin.