maanantai 10. helmikuuta 2014

Monipuolista talviaktiviteettia


 Ensimmäistä  kertaa eläissäni minulla oli tilaisuus viettää pienoisloma talvilomakeskuksessa, Sotkamon Vuokatissa. Olen aina luullut, että laskettelukeskuksissa on pelkkää laskettelua ja korkeintaan hiihtoa, mutta monistahan on muodostunut oikein monitoimikeskuksia. Kyllä siellä varmaan saisi aikansa kulumaan useammankin viikon, jos kaikki aktiviteetit läpi kävisi.

Neljän päivän minireissulla ehdimme keilata, hiihtää, lasketella, ajaa koiravaljakolla ja käydä kylpylässä. Kylpyläkin oli monipuolisempi kuin mitä olen aiemmin nähnyt. Kokeilimme savusaunan hämyistä tunnelmaakin ja uimme lumisateessa ulkona. Erikoisia kokemuksia.

Olin ajatellut kokeilla myös retkiluistelua. Sitä varten kävin kirpputorilla sovittamassa vanhoja luistimia, ne kun olisi saanut alle kympillä. Huomattavan edullista siihen nähden, että retkiluistinten vuokraaminen olisi maksanut lähemmäs kaksikymppiä. Mitkään luistimet eivät vain olleet itselleni sopivia, joten jätin toiseen kertaan. Ei meillä olisi ollut kyllä enää aikaakaan luisteluun, sen verran paljon oli muuta toimintaa.
Kaikkein mieleenpainuvinta tällä kertaa oli koiravaljakko, sillä se oli itselleni sellaista, jota en ole ennen kokeillut. Näin alkajaisiksi valitsimme vain lyhimmän reitin, mutta jospa ensi kerralla jo uskaltaudumme pitemmälle reissulle.

Jo lähtötohina sinänsä oli korviahuumaava. Lähdössä oli kuusi valjakkoa, joka valjakossa kuusi koiraa. Kun näitä valjastettiin rekien eteen lähtöä varten, haukkuivat kaikki yhtaikaa niin, että oli vaikea kuulla edes oppaan neuvoja valjakon ohjaukseen. Lähtevien koirien riemunhaukkunaan yhtyivät välillä myös tarhassa olevat koirat, joten meteli oli melkoinen. Kai sen jo arvaa, kun yhteensä koiria on 90. 
 Suloisia ne olivat ja ihmisystävällisiä, jotkut tuppautuivat jopa syliin. Saimme tutustua myös tarhan muihin koiriin ja kuulimme muutenkin koirien hoidosta.

Ajaminen sujui oppaan neuvojen mukaan hyvin. Ohjata ei tarvinnut, sillä valjakot juoksivat tuttua reittiä oppaan valjakon perässä. Ainut mitä tarvitsi osata, oli hiljentää jarruttamalla alamäessä ja pysäytettäessä. Muuten sai vain nautiskella vauhdista ja maisemista.

Tällaisia lintujakin sain kuvatuksi, kun kävimme vilkaisemassa Angry Birds -talon pihalla. Tässä laitoksessa on kaikenlaista toimintaa lapsille. Ja varmaan siellä myös viihtyy, sillä mökkimme vieraskirjaan oli joku edellinen asiakas kirjoittanut: "Kävimme myös riehumassa Angry Birds -parkissa.