Tänään pilkisti aurinko aamupäivällä, joten heti puolilta päivin rynnistimme luontoon, jos siellä olisi vaikka jotain kivaa. Lenkkeily on paljon mukavampaa kameran kanssa kauempana luonnossa kuin tallustella noita iänikuisia keskustan katuja pitkin.
Mutta kun olimme päässet rantaan, alkoi sataa aika rankasti lunta. Kuvasin silti, ja tuli aika sinisiä kuvia, vaikka kello oli vasta vähän yli kaksitoista. Pimeää. Sitä paitsi ihmettelin koko ajan mielessäni, miten olen suurimman osan elämääni kulkenut silmät ummessa. En olisi ennen nähnyt mitään ihmeellistä tässäkään maisemassa. Vai onko se nyt sittenkään mitenkään erikoinen. Mutta minusta kivoja vesiläikkiä jään päällä.
Oli siellä tällainen jään sisään jäänyt käpykin.
Länsisuomalaiset maakrapuvieraamme ihmettelevät aina tätäkin. Tämä on lossi, jolla kuljetetaan työkoneita saariin. Kaikki tuhannet saarethan ovat jonkun omistuksessa, ja saarista pitää kaataa välillä puita. Puut on lopuksi rahdattava jollain pelillä saaresta autotien varteen.
Ja oli siellä tällainenkin ihme. Venäläisiä miehiä kumiveneellä pilkillä. Ovat ne hurjeffit uskaltautuneet vesille. Jäätähän ei ole kuin paikoin, ja sekin niin heikkoa, että heitettyämme kiven jäälle se molskahti heti pohjaan. Mitenkähän nuo ovat saaneet hiissatuksi itsensä kuivina apajille.
