Saman kaavan mukaan

Psykologiaa olisi ollut mielenkiintoista lukea aikoinaan enemmänkin. Ihmisten ajatustenjuoksu on nimittäin joskus niin ihmeellinen, että olisi kiva tuntea enemmänkin psyyken toimintaa. Ihmisiähän on äärimmäisen helppo manipuloida, jos vähänkään tuntee ihmisten yleisiä toimintatapoja.

Eikä tarvitse olla sen ihmeellisempi asia kuin opettajainkokous. Minut oli valittu jo ennen matkaa kokouksen sihteeriksi, mutta pöytäkirjan kirjoittaminen jäi vasta matkan jälkeen tehtäväksi. Jostain syystä en ollut kirjoittanut muistiin pöytäkirjantarkastajia, joten aloin kysellä niitä kokouksessa olleilta. Kuten arvata saattaa, ei niitä kukaan muistanut. Ehdotuksia tuli paljonkin, ja yllätys yllätys, kaikki samanlaisia. Kahta henkilöä ehdottivat kaikki heti lonkalta, mutta ongelmana oli vain se, että kumpikaan näistä ei ollut paikalla tuossa kyseisessä kokouksessa! Silti jokainen olisi voinut melkein vannoa, että kyllä juuri nuo henkilöt valittiin pöytäkirjaa tarkastamaan.

Menneiltä vuosilta muistuu mieleen vielä sellaistakin, että aina jos piti opehuoneessa johonkin hommaan valita joku puheenjohtaja tai muuten johtamaan jotain projektia, kaikki ehdottivat aina ensin miespuolista henkilöä, vaikka juuri kyseiseen tehtävään olisi joskus ollut joku nainen ehkä sopivampi. Väärinymmärrysten välttämiseksi mainitsen, että en nyt missään nimessä tarkoita itseäni. Tarkoitukseni on vain ilmaista, miten kaavamaista ihmisten ajatuksenjuoksu useimmiten on. Jotenkin on vaikea ajatella muuten kuin jonkin vanhan mallin mukaan.

 Jotkut tietyt henkilöt ovat ilmeisesti jollain lailla aina paremmin näkyvillä ja ihmisten mielissä. Samahan pätee myös vaaleissa. Kunnallisvaaleissa valitaan aina ne samat henkilöt, jotka ennenkin, huolimatta siitä ovatko nämä saaneet aikaan mitään. Onpa takavuosina valittu suurin äänivyöryin sellaisiakin henkilöitä, joiden jo etukäteen tiedettiin tehneen ellei nyt ihan rikollista niin kyseenalaista kumminkin.

Jos saisin valita

Olen saanut haasteen, ja minusta hankalan sellaisen. Aikatherine haastoi kirjoittamaan aiheesta Jos minä saisin valita. Ja vielä pitäisi kirjoittaa murteella. Ehdin jo sen verran lueskella muiden kirjoituksia aiheesta, että tuntuu kuin kaikki olisi jo sanottu ja jopa tuhat kertaa paremmin kuin mitä minä ikinä kykenen saamaan aikaan. Mutta voinhan minä yrittää jotain värkätä:

Jos mull´olis valta ja mä saisin päättää, ei kakaroota ja koululaasia pirettääs koko päivää samas paikas istumas. Eikö soo luonnonlakien vastaasta, että ihimisen pitää istua tuppisuuna samas paikas kuus tuntia päiväs. Sitte nei osaa enää isoonakaan teherä mitää muuta ku istua ja tapittaa yhtehen kohtahan aamusta iltahan ja vielä yät perähän.

Ja jos multa kysyttääs, kaikill olis pakollista koulunkäyntiä vain enintään kuus tai seittemän vuotta. Kyllä siinä aijas kerkiää jo kaiken tarpeellisimman oppimahan. Sitte ne ihimisenaluut pantaas töihin, oikeen rehellisehen työhön, jost´olis jotaki hyötyä koko yhteiskunnalle. Kaks tai kolome vuotta menis tällä lailla.

Olis vaikkapa maatiloja, joissa kakarat sais itte kasvattaa vihanneksia ja pitää lampahia, kanoja ja muita elukoota. Tuotto käytettääs lähiruokana paikallisis kouluus tai vanhaankoriis.

Tällääsis huusholliis menis yksiltä nuorilta jonkin aikaa, esim. yks kesä. Sitte ne vaihtaas toisenlaasehen työhön. Nyt ne vietääs vuorostaan vanhaankotihin juttelohon vanhaan ihimisten kans ja aina sitä mukaa ku ne tottuus hampaattomihin ja pöyrööhin, ne vois toimittaa niille kaikenlaasta muutakin askaretta, avustaa syöttämisis, lukia niille juttuja leheristä  ja muuta vastaavaa.

Jos mull´olis valta, mä perustaasin itte asias firmoja, joissa nuoret olis kirijoolla, samoon ku koulus ny, ja sieltä lähetettääs nämä nuoret aina sinne, missä eniten tarvittaas tyävoimaa. Onhan sellaasia jo olemaskin, sanoovat niitä työnvälitystoimistooksi, mutta ei noo sellaasia, non vain kaavakkehentäyttölaitoksia, joista laitetaan seuraava raha-anomus vetämähän. Täm´olis sellaanen toimisto, joka laittaas ihimiset töihin, jos sellaasta torella on olemas. Paremmin käytännös oppiis ku koulunpenkillä istues ja ikkunasta kaiken päivää pihalle kattoes.Työpaikoolla olis aina joku opas, joka neuvoos uusia tulokkahia työhön. Jos kerran kouluus on tällä hetkellä kohta enemmän kouluavustajia ku opettajia, miksei palakattaas nämä samaaset avustajat koulun sijasta työpaikoolle työhönohojaajiksi.

Tällä lailla ihimisen elämästä kuluus kolome tai nelijä vuotta. Ja nyt ku olis saatu pahin murrosikä ja sen tuoma enerkia ja tuska purettua oikias työs, vois sitte siirtyä jollekin alalle, jolle torella haluaa, ja alakaa opiskella sitä. Ne olis sellaasia kouluja, joissa opiskeltaas niin sanottuja lukioaineeta ja/tai sitte oman alan aineeta. Tämä tälläänen koulutus vois kestää kaharesta kymmenehen vuotehen tietysti alasta riippuen. Nyt kun oma tulevaisuus olis selekiytyny sen verran että olis havaattu, mikä ala ei ainakaa kiinnosta, valittaas vaan niitä ainehia, joista olis torella hyötyä omalla alalla, ja niitä opiskeltaas intensiivisesti. Eihän oo mitää järkiä siinäkää, että nykysysteemis opetetahan kaikille väkipakolla kaikkia aineeta, joita ne ei kuitenkaa opi ja sitte joutuuvat lukemaha niitä samoja asioota aikuusina kumminki aluusta lähtien ja kallihilla rahalla.

Äläkääkä multa kysykö, miten tämä kaikki toteutettaas, solis sitten jonku toisen homma panna täytäntöhön. Jos mä saisin valita, mä panisin ministerit heti pohtimahan tätä asiaa.

Tuli vähä sekava juttu, tätei oo pohorittu iha loppuhun asti. Mutta punaasena lankana siinä on, notta koulua on aivan liikaa ihimisen elämäs. Pakko olla joku muuki elämisen malli.

Prilleehin menöö

Presidentinvaalin ensimmäinen kierros on käyty, ja jäljellä on kaksi ehdokasta, joista pitäisi valita toinen seuraavaksi presidentiksi. Sain puhelun äidiltä (81 v.), joka hämmästyksekseni alkoi puhua politiikkaa ihan ensi sanoikseen. Kun päivittäin seurustelen nuorten ihmisten kanssa, en muistanutkaan, miten suuri kuilu on  esim. oppilaiden ja äitini ajatusmaailmojen välillä. Oikein minua taas tuppasi naurattamaan äidin puheet - ja sitten vielä se murrekin! Tässä pieni näyte puhetulvasta:

-Kai sä muistat, että huomenna voi jo mennä äänestämähän ennakkoon, sä ku oot sielä ulukomailla justihin äänestyspäivänä. Muistakki äänestää oikiaa ihimistä, min´en ainakaa mitää homua ja vihiriää äänestä. Ja sitte son viälä sivariki. Miten se voi mitää armeijaa komentaa ylipäällikkönä. Kylläpä nyt on leheret ollehet hilijaa asiasta. Ja mitä sille sen akallekin pannahan päälle.
-Miten niin akalle, sehän on mies ja eikö se nyt jotain vaatetta kuitenkin löydä?
-No minkä näköönen sekin on tanttu päällä?
- Mitä varten sille pitäisi mekko päälle laittaa?
-No jos presitentti on ulukomailla erustamas puolisonsa kans, niin pitäähän sitä pukiakin sitä myören. Voi voi, kyllä menöö prilleehin kaikki jos siitä presitentti tuloo. Ja jos multa jokku toimittajat jossaki ovisuupiäles kyselöö mielipirettä, niin minä sanon, että te että ilikiä kuullakkaa mitä mä sanon... -Ja sano Erkillekin että muistaa varmasti mennä äänestämähän. Pitääskähän soittaa teirän flikoollekin, etteivät unohra.

Hih, äiti vain ei muistanut kysyä, ketä kukin aikoo äänestää. Jukra, jos hän tuli vaikka rekrytoineeksi ihmisiä äänestämään väärää miestä.

Erilaisia viestejä

En ole pitkiin aikoihin käynyt kuono-turpa-naama-kasvokirjassa. Sähköpostiin on tullut jos jonkinlaista viestiä ja pyyntöä ja mikä ihmeellisintä, siellä oli myös Face-bookin automaattisia viestejä, että minulta on jäänyt näkemättä, mitä se ja se kaverisi on tehnyt. Menin sitten taas pitkästä aikaa katsomaan.

En ollut tiennytkään, että sinne oli minulle tullut jo puoli vuotta sitten viestejä sellaisiltakin ihmisiltä, jotka ovat entisiä tuttavia joistain yhteyksistä, mutta yhteydenpito jäänyt vuosien mittaan, kuten niiltä ajoilta kun nuorena tanhuporukan mukana käytiin jopa Saksassa. Nyt olen päivittänyt näitäkin yhteyksiä, ulkomaisten yhteykjsien pitoon Face-book on oikeastaan mainio väline.

Mutta oli siellä surkuhupaisiakin viestejä ihan tuntemattomilta, kuten joltain englanniksi kirjoitettu viesti. Perässä oli Googlen suomennos, joka oli tämän näköinen:

Hello auringonpaiste,
Miten voit?. Olin katsot valokuva Olen melko kiehtoo ihan valokuva. Näytät niin ihana ja mukava. Ymmärrän teillä on kaikki ominaisuudet I tarvitaan
nainen ja valokuvasi kiinni silmäni ja vangiksi sieluni .. Olen erittäin hyvä kristitty on hyvä huumorintaju minusta ikä ei ole koskaan este suhteeseen.
Minä haluaisin tietää, jos haluaisi keskustella niin, että opimme tuntemaan toisemme paremmin ..... hyvin olen (Mats PHILIP] ja olen leski ja isä yhden rakastan auttaa ihmisiä etenkin vähemmän etuoikeus niitä, l kuin menisi tanssi, uinti ja golf .... Olen uusi tällä sivustolla ja Don 'tiedä kuinka paljon tämä saa selville koska en usko niin paljon internetin keinona dating .... minä haluaisin tietää sinua paremmin, jos et mielessä.
Rakkaus Tervehdys

Halusin vain tuoda tämän tähän näytiksi, miten on vielä paljon toivomisen varaa käännöskoneiden käännöksissä. Miksiköhän käännöskoneita kuitenkin suositaan? Taikka kyllähän tästäkin selviää tarkoitus, mutta arvatkaa vain, alanko tällaiseen leikkiin.

Etkö sitä tiennyt

"Häh, etkö sinä ole kuullut? Etkö sinä katso uutisia ja lue lehtiä?" Tällaisia lausahduksia kuulee joskus kanssaihmisten suusta. Mutta kuka määrittelee tai on määritellyt sen tiedon, joka jokaisella pitää olla ja joka pitäisi ehdottomasti saada tietää heti sillä sekunnilla, kun se tapahtuu?
Maakuntalehdessä oli pieni gallup, jossa kysyttiin neljältä nuorelta presidentinvaalien ehdokkaita. Yksi ei tiennyt ketään, kaksi tiesi jonkun, yksi tiesi mainita kaikki miehet nimeltä  ja "sitten oli joku nainen". (Minkähän takia muuten juuri nainen oli jäänyt nimettömäksi?)

Itse katson ensimmäiset uutiset Aamu-tv:stä. Seuraavat uutiset katson ehkä kello viisi tai kuusi televisiosta, lopuksi vielä illalla myöhemmin, vaikka kaikissa hoetaan niitä samoja asioita. Paikallisuutiset luetaan paikallislehdestä, joka tulee kerran viikossa. Lehti tulee luetuksi kannesta kanteen.

Maakuntauutisia luetaan maakuntalehdestä, joka tulee meille perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Viikolla ei ehdi lukea, joten olemme luopuneet kokonaisen viikon tilauksesta. Minusta on kätevää, että saa tilata vain viikonlopun lehdet.

Mutta riittääkö tämä? Aina on jokin uutinen, joka on ollut jollekin henkilökohtaisesti tärkeä, ja jos et ole kuullut juuri siitä asiasta, et ole kelvollinen yhteiskunnan kansalainen. Mutta mikä on se aikamääre, jonka sisällä on saatava tietää "tärkeät" tapahtumat? Norjan ampumatragedia esimerkiksi sattui juuri sellaiseen aikaan, kun olimme viikonlopun poissa kotoa ja aamuvarhaisesta iltamyöhään olimme liikkeellä. Näin ollen vasta sunnuntaiaamuna aamulehteä avatessa lävähti koko kauhutarina silmille, vaikka se oli tapahtunut kai jo perjantaina. Mutta hyvinpä tuonkin uutisen kerkesi kuulla pari päivää myöhemminkin. Sai olla pari päivää pitempään ilman ahdistusta.

Joskus oppilaiden kanssa asiasta jutellessamme on tullut ilmi, että jotkut eivät ole tulleet koskaan asettaneeksi kyseenalaiseksi, tarvinneeko meidän tietääkään kaikkia liikenneonnettomuuksia, ampumisia ja ihmisten humalassa toikkaroimisia, varsinkin jos ne ovat sattuneet toisella puolella Suomea. Itse henkilökohtaisesti en koskaan lue tuonkaltaisia uutisia. Ne tuovat vain valtavaa ahdistusta ja ihan turhaan, kun asialle ei voi mitään paljain käsin.