Koeviikko meneillään

On alkanut koeviikko. Katsoin kalenterista, että minulla oli kaksi valvontatuntia aamulla. Mutta kun olen alkanut erästä joululahjaprojektia, (josta ei passaa tässä mainita sen enempää) minulle tuli kiire ja yritin kävellä sen kuin kintuista pääsi, ja teinkin kävelyennätyksen. Olin viisi minuuttia nopeampi kuin tavallisesti.

Mutta miten ihmeessä minulle aina käy köpelösti. Koulussa vasta huomasin, että olin mennyt sinne tuntia liian aikaisin. No eipä siinä vahinkoa tullut, sain etsiskellä ensi jakson kirjoja ja CD:itä sekä etsiä yhteen uusintakuulusteluun kuuntelukokeen. Yhdessä kurssipuolikkaassa ei meillä ole kirjoja lainkaan, joten joudun rakentamaan senkin kurssin omasta päästäni.

Valvonnassa istuessani ehdin jo tarkastaa vaihto-oppilaan suomenkokeenkin. Hän sai kiitettävän, vaikka kollegat  väittävät minulle aina, että pidän liian vaikeita kokeita ulkomaalaisille. Mutta enhän minä koskaan kokeissa kysy mitään muuta kuin mitä olen opettanutkin! Jos on tehnyt töitä ja opetellut asioita, osaa ne myös. Saksan ja ruotsin lukijatkin usein väittävät, että minä muka onnistun kysymään aina juuri sitä, mitä he eivät sattuneet tietämään. Kaikki muut sanat he kyllä olisivat tienneet! PAH! Eipä aineissa näy kovin laajaa sanastoa käytetyn, vaikka ne juuri olisivat tilaisuuksia näyttää "sitä ei kysyttyä sanastoa". Harmi muuten, että suomenopetus loppui, sitä oli määrä pitää vain yksi kurssi. Oppilaskin oli pettynyt opetuksen loppumiseen. Mutta hän on saanut nyt hyvän pohjan, ja voi siitä jatkaa itsekseen.

Kotona jatkoin taas joululahjaprojektia niin innokkaasti, että unohdin ajan kulun kokonaan. Minun oli määrä mennä voimisteluun, mutta vasta varttia vaille neljä mies huikkasi, ettenkö minä sinne menekään. Just ja just ehdin sinnekin. Mutta tuo lahjaprojekti pitäisi saada loppuun ennen kuin ensi torstaina alkaa uusi jakso, ja tuntimäärä lisääntyy. Ja kun etäopetuskin alkaa taas, se tuo oman lisänsä jännittävine käänteineen.