Olen saanut vaihteeksi haasteen, tällä kertaa Vihreät niityt -blogista. Haasteet ovat sen puoleen mukavia, ettei tarvitse itse keksiä aiheita, mistä kirjoittaa. Sen kun alkaa vain posottaa tarinaa valmiisiin kysymyksiin.
Nyt on kyseessä asioita lapsuudesta.
1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen « Mikä sinusta tulee isona? »
Muistelen, että haaveeni oli aina olla kauppias/myyjä tai opettaja.
2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
Aku Ankka, Ville Vallaton, Tipi ja Sylvester. Itse asiassa luin kaikkea, mitä vain käsiini sain.
3. Lempileikkejäsi?
Leikkimökissä leikimme mielellämme nukeilla. Kaikenlaiset pelit olivat myös mieluisia, muistuu juuri mieleen eräs noppapeli, jonka nimi oli Kvaak kvaak -peli! Tavallisia olivat myös kaikenlaiset sanalliset leikit kuten Laiva on lastattu...
5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
En niin välttämättä ajatellut, pidänkö jostain vai en. Siihen aikaan ei ollut niin kovin paljon valinnan varaa tekemisissä, joten kaikkea tehtiin, mihin oli mahdollisuuksia. Talvella hiihdettiin, luisteltiin, kesällä ajettiin pyörällä, lyötiin palloa...
6. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?
Lapsena ollessani ei ollut paljon mahdollisuuksia musiikin kuunteluun, joten ei silloin ollut sellaisia idoleitakaan. Ensimmäinen musiikkikappale, johon ihastuin oli Üskadara, sen esittäjä oli sivuseikka. Mutta sitten teini-iässä Beatles oli sitä jotain! Kaupasta ostettiin purkkaakin vain sen takia, että saatiin kerätyksi taas uusi kuva näistä pojista.
4. Parhaat synttärisi ja miksi?
Aina syntymäpäivän aamuna oli kahvipöydässä kupin vieressä lahjapaketti odottamassa. Joka syntymäpäivä äiti otti valokuvan synttärisankarista. Minusta kiva tapa, olen jatkanut perinnettä omien lasteni kohdalla. Mieleeni ei nouse mitään "parasta" syntymäpäivää.
7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
Taas on kysymyksessä tuo "paras"-sana. En muista yhtään asiaa, joka olisi niin erityisesti noussut kaiken yläpuolelle. Olen iloinnut kaikista lahjoista.
Lapsuudesta muistan, kuinka äiti ja isä olivat kerran lähteneet jonnekin ja me lapset jäimme hoitotädin huomaan. Aamulla herätessämme oli penkille laitettu jokaiselle lapselle "lahjakasa": värityskirja, uudet värikynät ja kaiken huippuna jokaiselle appelsiini.
Tällainen ilahdutti varmaan vähintään yhtä paljon kuin esimerkiksi ensimmäinen rannekello, jonka sain lahjaksi siitä, että pääsin keskikouluun.
8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
Kerran mietinkin tuota kysymystä ja huomasin, että minulla on ollut onni myötä toteuttaa kaikenlaisia haaveita ja toiveita. Mutta kirjaa en ole saanut vielä julkaistuksi. Kyllä minun edes yksi kirja on saatava kirjoitetuksi!
Olen myös asettanut päämääräksi päästä presidentinlinnaan itsenäisyyspäivän juhlille. En vain ole keksinyt vielä, miten sinne pääsisin!
Tekstit
14 kommenttia:
Jospa me blogisi lukijat kirjoitamme Tarjalle, että kutsuisi sinut linnaan.
Tuon laulun muistan, eikös siinä laulettu Bosporin rantaa....
Minäkin haastoin, mutta olin liian hidas. Enpä viitsi käydä vaihtamaan.
Mukavat vastaukset! Uskadaran muistan minäkin. Ja Tipin ja Sylvesterin. Tarja Halonen on juuri nyt täällä Kuopiossa.
Minäkin voisin kirjoittaa Tarjalle! Aika hyvin sulla oli tuo ammatinvalinta jo lapsena selvä:-) Ja Aku Ankka näkyy todellakin olleen suosittu!
Kirjan voisit kirjoittaa hyvinkin.
Niin mielelläni luen tekstejäsi, niitä olisi ilo jakaa muillekin lukijoille.
Kiva kiva, monet lukijat olisivat halukkaita kirjoittamaan Tarjalle puolestani :) Pitänee työntäytyä presidentin juttusille jossain ja olla joskus oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Allu: just se laulu se oli. Tykkään siitä vieläkin.
Liisa: kiitos kun ajattelit minua. jospa joku toinen kerta. vai on pressa siellä... sittenhän sitä voisi hänelle vähän ... ;)
Yaelian: juu, sisarilleni pidin kaiket päivät koulua. Aikuisena ovat sanoneet, että hekin olisivat halunneet olla välillä opettajia :(
Rosina: kun nyt ensin saisin päätetyksi, mitä kirjoittaisin. Ideoita on moniakin, mutta ne tahtovat jäädä puolitiehen.
Täälläkin Aku Ankka! Aku on kyllä puhutellut sukupolvesta toiseen.
Uskadara on tuttu, radiossa sitä on soitettu. Sanoista en koskaan tainnut saada selvää, olivat niin eksoottiset.
Ja olin ihan unohtanut Laiva on lastattu -pelin! Se onkin kiva.
Ei sitten muuta kuin kirjoittamaan se kirja, josta tulee sellainen menestys, että Tarjan on pakko kutsua sinut juhliin. Yksi vaihtoehto on tietysti asettua itse seuraavaksi pressaehdokkaaksi.
Johanna: hyvä, ettei minun vielä lapsena tarvinnut radiosta sanoja Üskadara-kappaleeseen yrittää saada, ne olivat todella eksoottisia. Mutta teini-iässä odotettiin aina radion vieressä, milloin tulisi jokin tietty kappale, jonka sanoja sitten yritettiin kirjoittaa korvakuulolta muistiin.
Sirokko: tuohan onkin hyvä idea, pitänee ryhtyä heti tuumasta toimeen :)
Entäs muistuuko mieleesi TAIKA JIM ja morsmaikkunsa NARDA?
Kirjan olen muuten minä jo tehnytkin! Tein sen ruutupaperista noin 30 vuotta sitten pikkaraiselle pojalleni.Kirja kertoi etanasta nimeltä EEDLA ETANOOLI ja oli nelisivuinen plus kannet päälle!
Musiikista myös sen verran, että Lauantain toivotut levyt kuuntelin aina sentin päässä radiostamme. Lyikkärillä ylöskirjoitin niitä ALKUPÄÄN kappaleita.Niistä olin aina haltioissani. Olisi enemmänkin, kuin sata jänistä, jos olisin ymmärtänyt säästää merkintäni. Olisi hauska katsella, kuinka seitsemänvuotiaana merkkasin muistiin niitä "vihellettäviä" säveltäjien nimiä ja kappaleita:)
Kaisa Jouppi: kyllä musitan Taika Jimin, mutta ein ollut siitä koivn kiinnostunut.
Totta, että olisi pitänyt säästää kaikki, mitä lapsena on värkätty. Minusta tuntuu, että silloin ihmiset tuottivat ja tekivät enemmän itse kaikenlaista. Nykyäänhän vain tuijotetaan ja katsotaan velttoina jonkun tekemää tuotosta.
6. Uska dara oisko ollut Eartha Kitt
http://www.youtube.com/watch?v=SWpwzlGKqqY. Suomeksi sen taisi laulaa Vieno Kekkonen.
vallaton: kiitos linkistä. En muistanutkaan, että meillä on nykyään oiva You tube, josta löytyy kaikki mahdollinen. Kuuntelin, ja heti muistui mieleen lapsuuden kyläpaikka, jossa laitettiin tuo levy lautaselle ja kuunneltiin, nimenomaan KUUNNELTIIN levyä, musiikki ei ollut taustamusiikkina.
Samaan syssyyn tuli mieleen myös sisareni lempilaulu, jossa laulettiin: "tais mulukoilla lehemät ja sonnitkin niin, kun Manta tuumas jos mentäs pappilaan..." En vain ole koskaan enää saanut selville, mistä laulusta tuo oli.
Unelmia pitää olla!
Sinun unelmasi eivät edes ole mahdottomia :)
Mukavia muistoja olet nostanut esiin.
Marjattah: niin, minustakin tuntuu, että elämässä ei ole enää mitään riemua, jos ei ole asettanut itselleen mitään päämääriä. Kun on yhden savuttanut, voi asettaa toisen.
Ja minusta tärkeää on myös pyrkiä päämääräänsä. Mutta toisaalta, jos ei sitten jokin mitenkään onnistukaan, ei sekään niin maata kaatavaa saa olla.
Lähetä kommentti