Mikään asia maailmassa ei näytä tulevan kuntoon niin että siitä ei tarvitsisi enää paahtaa ja vouhkata. Olkoon sitten kyseessä kouluruokailu, sotaveteraanit, maailmantalous, köyhäinapu tai mikä tahansa muu asia. Jos jokin asia ei ole ollut ongelma, siitä tehdään sellainen jauhamalla ja jankuttamalla tiedotusvälineissä niin, että lopulta saadaan kaikille ongelma.
Kouluruokailu! Ikuisuusongelma. Viikolla tuli laaja keskusteluohjelma televisiossa. Kauan koulua käyneenä ei keskustelussa tullut minulle esiin mitään uutta. Ihmisten mielestä kouluruoka on ja pysyy huonona ja pahana, sitä eivät näköjään vuodet ole muuttaneet miksikään. Joku ohjelmassa väitti, että on syönyt kouluruokaa kauan, peräti 20 vuotta, ja ruoan laatu on huonontunut huomattavasti. Ai onko se muka kauan? Itse olen syönyt kouluruokaa 53 vuotta ja minusta se on vain parantunut kaiken aikaa. Jos on syönyt lapsena koulussa pelkkiä vellejä, varsinkin piimävelliä ja keittoja, ja kotona perunaa ja läskisoosia, ei minusta voi mitenkään valittaa siitä, että nyt on ruokalistalla lihaa, kanaa, kalaa ja salaatteja usein kahtakin laatua. On keittoja, laatikoita, kastikkeita, maitoa, leipää, kaikkea. Jälkiruoaksi usein jokin hedelmä.
Ilmeisesti on eroja kuntien välillä. Meillä on ollut aina hyvät ruoat, vaikka oppilaat eivät ole sitä ymmärtäneet. Jokainen arvioi asioita tietenkin omista lähtökohdistaan. Jos ei tiedä, millaisia ruokia muualla on tarjolla, ei usko, että meidän ruoat ovat ihan huippuluokkaa. Vasta kun oppilaat ovat käyneet vaikkapa vierailulla jossain muussa koulussa, huomaavat meidän hyvät ruoat. Tai viimeistään silloin, kun lähtevät täältä maailmalle.
No, toivomisen varaa olisi tietysti siinä, mistä raaka-aineet hankitaan. Lähellä kasvatettua pitäisi ja voisi käyttää enemmän. Onko järkeä siinäkään, että syksyisin ihmisten puutarhat notkuvat omenoita ja niitä kärrätään kompostiin, kun eivät kelpaa kenellekään. Samaan aikaan oppilaille on tarjolla linjastossa ulkomailta ostettuja omenoita.
En tiedä, millaista ruoka on kaupunkien kouluissa. Mikäli keskustelijoita oli uskominen, jopa ala-arvoista. Siihen en voi ottaa kantaa. Tiedän ainoastaan meidän koulusta. Mutta vaikka meillä ruoka on erinomaista, on suuren maailman tyyliin täälläkin levinnyt mieliala, että ei mennä syömään kouluruokaa. Pitää muka laihduttaa tai karpata tai jotain muuta jonninjoutavaa. Sitten haetaan valtavat pitsat, limsat, suklaat sun muut maukkaat syötävät. Eipä nyt tule mieleen terveellisyys! Ravintoterapeutit ovat ylityöllistettyjä tällä menolla. Eräs tuttava on sellainen eräässä kaupungissa, ja vastaanotolle tulvii outoja tapauksia, joissa esim. lapsi syö pelkkää karkkia ja energiajuomaa. En suostuisi uskomaan, ellei olisi luotettava tuttavani omakohtaisesti kertonut.
Eräänä päivänä koulussa ruokaillessa sattui joku oppilas istumaan opettajien kanssa samassa ruokapöydässä. Opettajat juttelivat keskenään näkemästään tv:n ruokakeskustelusta. Kun joku mainitsi ohjelman henkilöstä, joka oli väittänyt kouluruokaa jopa myrkylliseksi ja on kieltänyt lastaan syömästä koulussa, pääsi oppilaalta: "Voi v..u!"
Tekstit
11 kommenttia:
Kyllä silloin, kun on nälkä, siis NÄLKÄ, eikä "mennään pizzalle-"nälkä", niin kyllä alkaa lasehtimaan "huonokin" ruoka.
On kertakaikkiaan kamalaa kuunneltavaa se kouluruoasta urputtaminen. Senpä takia meninkin toiseen huoneeseen lukemaan.
Laitoin vielä TV:n säppiin, etten vahingissakaan olisi kuullut sananpalaakaan ;)
Raamatussa sanotaan jotenkin tähän tapaan, että kun on nälkä, niin karvaskin maistuu makealta.
Totta joka sana.
Mielestäni olet oikeassa tuosta median vallasta meihin ihmisiin, tässäkin asiassa. Lehdillä ja televisiolla on suuri vaikutusvalta. Luulen tietäväni myös, että juuri ne, jotka ovat kaikkien trendien vietävissä, urputtavat eniten. Joka on tottunut syömään tavallista, "hidasta" kotiruokaa, syö varmaan kiitellen kouluruokaakin. Toinen asia on sitten se lähiainesten suosiminen, joka pitäisi olla itsestään selvää, mutta ei kyllä siltä kuulostanut. Eineksiä kyllä voisi välttää yleensäkin, mielestäni.
Täällä Saksassa moni lapsi olisi kiitollinen,jos saisi koulussa ruokaa. Minun kansakouluaikaan meille tarjottiin puuroa ja velliä ja näkkileipää eikä siitäkään ole mitään traumaa jäänyt. Kerran oli minulle ennestään tuntematonta ruismarjapuuroa, josta pidin niin, että pakotin äidin soittamaan koulun keittäjälle ja kysymään, mikä ruoka se oikein oli.
Olisi kannattanut useamman katsoa se ruokaohjelma.
Tietäisi että esimerkiksi Kiuruveden kunta panostaa lähiruokaan kouluissa, sieltä oli ruokapuolen ihminen mukana ohjelmassa.
Kurkatkaapa Kiuruveden kunnan sivuille. :)
Olin hamassa menneisyydessä sijaisena koulun keittiöllä, ruuhka-Suomessa, ja pääsin näkemään muutaman epäkohdan(kin) ruuanlaitossa.
Esimerkiksi sokeria laitettiin surutta lisäämään porkkanaraasteen maistuvuutta!
Ei kaikki puhe kouluruuan tasosta ole puppuakaan. :(
Mutta pääosin saa olla kiitollinen siitä, että ruokaa on tarjolla joka ainoana koulupäivänä.
Jos haukuin muinoin 50-luvulla kansakoulun ruokaa, sanoi isäni, että ne jotka hänen kouluaikanaan haukkuivat koulun ruokaa paljastuivat sellaisiksi, joilla ei kotona ollut ruokaa laisinkaan. Nykyisin on varmaan kaikilla paremmin kuin sodan jälkeisinä vuosina. Kotona ja koulussa. Suomi on kuitenkin edelläkävijämaa tässä kouluruokailussakin.
Kaisajouppi: minäkään en tavallisesti kestä katsella tuollaisia ohjelmia. Sitä samanlaista valitusta kun on kuullut vuosikymmenestä toiseen, ei oikein enää jaksaisi, mutta katsoin eka tunnin, että vähän pysyisi kärryillä, miten nykyään vaahdotaan.
Sitten kun pääsen eläkkeelle, en varmasti vilkaisekaan :)
sirkka: Media on yksi suurimpia valtiomahteja ja vaikuttajia nykyään. Mehän emme tietäisi emmekä ymmärtäisi miten kaikin tavoin voimme rikkoa lakejakin, ellei media koko ajan neuvoisi.
Kouluruokahan on suurille massoille tehtyöä ruokaa. Se ei voi olla pihvejä tms "parempaa". Sen on oltavakin juuri mainitsemaasi "hidasta".
Allu: minäpä olen elänyt sellaisenkin ajan, että ei ollut maitoa eikä leipääkään koulun puolesta. Leipä piti olla itseltä.
Vasta kansakoulun kolmannella ja neljännellä aloimme saada näkkäriä ja sen päällä sulatejuustoa.
Minä puolestani sain kansakoulussa eka kertaa eläissäni helmivelliä ja makaronivelliä ja ihastuin niihin kovasti. Yritin saada äidinkin tekemään, muttei hän suostunut.
Rosina: uskon, että puutteita voi olla ja tietysti niitä pitää yrittää saada korjatuksi. Kritisoinkin lähinnä turhanaikaista valittamsita. Mutta toisaalta sitten taas sekin on suhteellsita. Mikä on toiselle turhanaikaista, on toiselle henki ja elämä.
Merike: tuo muuten pitänee pitkälti paikkansa: kautta aikain on huomioitu täälläkin, että ne, joiden ruokaolot kotona tiedetään huonoiksi, valittavat useimmiten kaikkein eniten.
Mitä yksipuolisempaan ruokaan nuoret ovat tottuneet, sitä vaikeampaa tietysti hyväksyä erilaisia makuja.
Minä en halunnut katsoa sitä ohjelmaa, kun ennakkomainos ärsytti minua niin kauheasti.
Itse olen myös syönyt kouluruokia suurella halulla jo 40 vuotta. Kertaakaan en ole tainnut jättää ruokaa. Uskon, että eläkeikään asti nautin ja iloitsen koulun valmiista oöydästä.
Aila: en minäkään jätä ruokaa yleensä. Jos jotain jää, se on yleensä siksi, että esim. ravintolassa on tuotu niin suuri annos, että vatsaan ei kerta kaikkiaan enää mahdu tukkimallakaan.
Kerran Saksassa istuin paikallisten opettajien kanssa ravintolassa. Ruokana oli lohta. Lohessa oli jotenkin niin kärtsähtänyttä rasvaa, että puolivälissä minulla löivät refleksit mahaportit kiinni ja jos olisin syönyt lisää, olisin yksinkertaisesti oksentanut.
Kun oli pakko jättää, alkoi vieressäni istunut saksalaisope haukkua minua ja pitää esitelmää ruoan tuhlauksesta jne. Mitkään selitykset eivät auttaneet.
Mietin mielessäni, että tuo haukkuu minusta väärää puuta.
Juu, ei varmaankaan suomalaisia (etenkään meidän ikäluokkia) tarvitsisi moittia ruuan jättämisestä. Eri asia on vakkapa venäläiskulttuurissa tai muualla, jossa ruuan jättäminen lienee jokin merkki, että nyt on vatsa täynnä.
Ei meillä kyllä ole koskaan hedelmiä tai muutakaan jälkiruokaa. Mutta meidän kouluruokamme ottanut askeleen parempaan suuntaan tänä syksynä. Silti saisi olla enemmän juuri sen ajan tuotteita, kuten syksyllä juureksia, marjoja. Myös papuja voisi käyttää paljon enemmän ja useammin.
Vanhempainyhdistys yritti poistaa oppilaiden (ja monen opettajan) lempparin eli puuron ja kiisselin listoilta, mutta eivät onnistuneet ;)
Lähetä kommentti