Ensinnäkin kamera. Jo aikoja sitten lokakuussa se lakkasi toimimasta, ei enää tarkentanut. Okei, vein sen Mikkeliin ostopaikkaan, mistä se lähetettiin eteen päin takuukorjaukseen. Luulin, että kamera pitää hakeakin kaupungista, mutta yllätyksekseni ja ilokseni se tuotiin tänään kotiin asti. Mutta ilo oli tosi lyhytaikainen. Kun avasin paketista ja kokeilin katsoa linssin läpi, näkyi siellä vain jotain epämääräistä, kuin rojua. Irrotin objektiivin ja oho, kaikki peilit yms. olivat sisällä vinksin vonksin. Ei muuta kuin soittelemaan ympäri Suomea.
Tulokseksi tuli, että lähetän kameran takaisin Turkuun, jossa se oli ollutkin. Se etu tässä oli, että minä sain kokea uudenlaisen elämyksen: netistä piti täyttää ja tulostaa huoltolähete ja rahtikirja. Paketti tullaan hakemaan kotiovelta maanantaina! (En vielä usko ennen kuin näen). Tietyllä numerolla saa sitten seurata netistä lähetyksen kohtaloa.
Ja sitten jalka. Kun patti jalanpohjassa ei muuttunut paremmaksi, ei kyllä huonommaksikaan ei sen puoleen, sonnustauduin vihdoin lääkärin puheille. Olin nimittäin lääkärikirjaa tavaamalla saanut itselleni jo verisuonitaudin, sydäninfarktin, veritulpan ja muutaman tuntemattoman taudin. Jalat ovat kylmätkin kuin jääkalikoita kopeloisi. Ei tässä vaiheessa nyt vielä tehty muuta kuin voidellaan Hirudoid fortella. Ellei viikossa tapahdu mitään, pitää mennä uudestaan. Virolainen lääkäri kysyi, muistanko voiteen nimen apteekkiin mennessäni vai pitääkö kirjoittaa muistiin. Minä kun en muista mitään muutakaan, ilmaisin epäluuloni muistamista kohtaan. Lääkäri heitti (en tiedä oliko vitsi vai tosissaanko sanoi) että jos ei muista mitään, pitää mennä muistitutkimuksiin :(
Ja vielä ylioppilaskirjoitukset. Ne menivät osalla hyvin, osalla huonosti. Huonosti sikäli, että yhden ruotsin aineen pistemäärä oli laskenut toistakymmentä pistettä. Se tipautti oppilaan odottaman arvosanankin yhtä pykälää alemmaksi. Vaikka olen yrittänyt sanoa, että arvosanat eivät välttämättä pidä paikkaansa, ne voivat nousta tai laskea huomattavasti erinäisistä syistä. Olimme oppilaan kanssa kuitenkin järkyttyneitä noin rajusta aineen laskusta.
Soitin lautakunnan sensorille, joka puhui minut pyörryksiin luettelemalla aineesta vaikka mitä vikoja. Vaikea minun oli mitään sanoa, kun ei ole kopiota aineesta. Hankala esittää vastaväitteitä. Mutta kun nykyään kehotetaan painottamaan ymmärrettävyyttä ja informaation perille menoa, minusta tuntuu, että ei se aine niin huono voinut olla kuin mitä sensori väitti, vaikka virheitä olikin. Minusta tuntuu, että hän oli tuijottanut vain virheitä. Joka tapauksessa oppilas päätti esittää oikaisuvaatimuksen yo-lautakunnalle. Mikäli aineen pistemäärä nousisi yhdenkin pykälän, se muuttaisi kokonaisarvosanankin paremmaksi. Ei sillä toisaalta ole enää merkitystä, sillä oppilas tulee joka tapauksessa korottamaan keväällä arvosanaa. Mutta mielenkiinnolla odotan, millainen on lopputulos.
Tekstit
3 kommenttia:
Minun lääkäräni sanoi minulle että hänen pitää kirjoittaa kaikki muistiin, kun on muisti tullut niin huonoksi..
Minulle "määrättiin" myös tuota samaa voidetta ensimmäisellä kertaa lääkärillä käydessäni kinttuni takia.
En hakenut ko. linimenttiä, vaikka olisin muistanut nimenkin.
Anoppi-vainaa puhui aina HIRUROIRISTA.
Hän ainakin sai jonkinmoista apua tuosta aineesta.
Olemme katselleet ennenvanhasia kuvia (vajaat 100 vuotta sitten otettuja) ja ihastelleet sekä, kuvanlaatuja, että kuvattavia.
Nämä nykykamerat ovat melkein jo viittävaille ajattelevia ja puhuvia ja siksi prakaavatkin ehkä niin herkästi (jos se nyt yhtään lohduttaa).
Tuohon ruotsinaine-asiaan en keksi yhtään lohduttavaa pointtia, muuta kuin, että eikös numeroita voi myöhemmin kohotella?
Pääasia, että meni läpi.
Lohdutus on laiha, myönnän, mutta tulee kyllä sytämmestä saakka.
Pia: ei vissiin sitten muistanut, että pitää kirjoittaa muualle kuin sinne huonoon muistiin :) Kirjoittaa vaikka ylös, kunhan ei niin ylös, että ylettää.
Kaisa Jouppi: Minä nyt sitten laitoin tuota linimenttiä, vaikka epäilevä tuomas kurkkii olkani takaa.
-Olen ehtinyt puolen vuoden aikana kuvata jo vaikka kuinka paljon, mutta kuvaavathan ne ammattilaisetkin, eikä kamera saa mennä heti rikki!
-Kiitos kovasti lohdutuksen sanoista, eihän ne numerot maailmaa kaada, mutta pelkkä keskinkertainen arvosana ei juuri lohduta, jos oppilas odottaa kiitettävää.
Sitä paitsi nykyään saa kirjoittaa vaikka 10 oppiainetta yo-kirjoituksissa, joten oppilas oli laskelmoinut, että kun saa joitakin aineita pois alta, voi keväällä keskittyä uusiin.
Hih, abeista puheenollen: tämän kommentin vahvistussanaksi tuli abingedi!
Lähetä kommentti