lauantai 26. marraskuuta 2011

Näitä sattuu

Aamulla herättyäni räpsyivät sähköt kovan tuulen takia. Siitä muistui mieleeni viime torstain etäabien saksan kuuntelukoe. Olimme saaneet kokeen hyvään alkuun, etäoppilaat istuivat rivissä asennossa isot A-B-C-laput valmiina kourassa. Aina kun oli kuunneltu yksi pätkä, oppilaat näyttivät yhtaikaa lapun, joka vastasi oikeaa kysymysvaihtoehtoa kuuntelussa. Lähioppilaat vastasivat tietysti omalle paperilleen normaalisti.

Mutta vainoaako meitä jokin paha henki jossain, sillä pitihän taas sattua jotain vastusta. Kesken kuuntelun pimeni sähköt. Ihan vain räpsäisi poikki sen verran, että yhteys katkesi kesken kaiken. Samassa luokassa televisiossa olleet oppilaat häipyivätkin yhtäkkiä yli sadan kilometrin päähän.

Eihän siinä muuta kuin uusi yhteys. Mutta se ei ole samanlaista kuin tästä nyt yhtäkkiä kännykällä soittaisit jollekin. Ehei! Ennen kuin saat koneet uskomaan, että nyt aloitetaan uusilta urilta kaikki alusta vierähtää aikaa ainakin viisi minuuttia. Mutta saatuamme yhteyden siellä istuivat minun kultapupuni rivissä ihan tyyninä. Ovat tottuneet siihen, että näitähän sattuu, oli sitten meneillään koe tai ei. Ja suurin ihme, että minulta itseltä ei meinannutkaan mennä hermot. Meille ei tapahtunut mitään pahempaa, sillä olin juuri ehtinyt kirjoittaa muistiin edellisen pätkän vastaukset, ja aloimme uudesta jaksosta. Kiittelin vielä Luojaa senkin puoleen, että tämä ei ollut ylioppilaskirjoitus.

Kirjallista koetta en sentään valvo etälaitteiden kautta, vaan siellä paikallinen ope valvoo. Tai ainakin pitäisi valvoa. Väittivät oppilaat kerran, että joka kerta ei ole ollut minkäänlaista valvojaa! Saa nähdä, millaisia tuloksia nyt tulee. Koe oli heille jo, mutta paperit eivät ole vielä tulleet.

5 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Hauskat muurahaiset!

Terttumarja kirjoitti...

Kaikkea sitä näköjään sattuu ja tapahtuu. Tuntuu että sinulla on niin kilttejä ja rauhallisia opetettavia, että ihmettelen, missä ne häiriköt luuhaavat?
Onko niitä lukioissa ollenkaan?
Eipä kai.:)

Kirlah kirjoitti...

Yaelian: niin ovat. En olisi kyllä itse älynnyt tuollaisia rakennella. Eli siinä täyttyy erään tuttavani taiteelle asettamista kolmesta kriteeristä yksi: en olisi itse keksinyt.

Rosina: onhan niitä ollut sellaisiakin, mutta ei täällä nyt aikoihin, kun on niin vähän oppilaita. Sitä paitsi saksa on valinnainen aine, sitä on erilainen opettaa kuin pakollisia aineita.

Pääasiassa oppilaat ovat minusta yleensä niin ihania ja kivoja pakollisissakin aineissa. Joku kollega aina naureskelee minulle, kun nimitän heitä kultapupuiksi.

mm kirjoitti...

Yksi lapsenlapsistamme, tyttö, rakastaa kaikkia ötököitä. Kuvasi saisi hänet varmaan ekstaasiin. Joulahjaksi ostimme hänelle rompetorilta erilaisista auton?? osista valmistetun parikymmensenttisen ötökän...

Selailin noita etäyhteysjuttujasi. Hienoa, että se pelaa, edes jotenkin ja joskus. Niin kauan kuin syrjemmällä on edes jotain koulunkäyntimahdollisuuksia, tällaisten opiskelumuotojen kehittämiseen on syytä panostaa. Jo aikaisemminkin olen tiennyt, että monet pikkuvähemmistöt saavat vertaistukea netistä maailmanlaajuisesti, joten tekniikka on todella lisännyt monen ihmisen mahdollisuuksia verrattomalla tavalla.

Jo kauan aikaa olen antanut pienemmissäkin ongelmissa kuuntelijoiden auttaa erilaisissa vempeletouhuissa. Tällaiselle vanhemmalle se näyttää olevan jo luvallista ja armahdettavaa...

Oppilaitaan rakastava opettaja saa opetustaan perille monin verroin enemmän kuin vihaava...

isopeikko kirjoitti...

Hianoja murkkuja sinulla siällä :) Peikko luulee, että tietotekniikka lisää kaiken haavoittuvuutta.