sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Tautologiaa vai hyvä tehokeino

Turhaa toistoa nimittävät kielitieteesä tautologiaksi. Se on paha asia, siitä rokotetaan ankarasti oppilaiden aineissa ja sille nauretaan poliitikkojen puheissa. Ei saa kirjoittaa vaikkapa sanaa minikirjanen, sana kun ilmaisee peräti kahteen kertaan, että on kyse pienestä kirjasta.

Olen aina miettinyt pikkuvauva-sanaa. Eikö siinä ole turhaa toistoa, eikö vauva ole aina pieni? Ilmaisun käyttö tuntuu  ainakin olevan kovin yleinen. Ja olen ollut huomaavinani, että   puhujat käyttävät pikkuvauva-sanaa sekä nimenomaan ihan pienistä vauvoista että vaikkapa melkein vuoden ikäisistä, lähes kävelevistä.  Japanista kertovissa onnettomuusuutisissa mainittiin, että raunioista oli löytynyt pikkuvauva. Tämä oli nelikuinen ja oli selvinnyt raunioissa yksin kolme päivää. Minusta tuntuu, että pikku-etuliitteellä halutaan tässä yhteydessä korostaa vauvan sankaruutta. Sanaa on käytetty tehokeinona.

Mutta ei aina ole kyse tehokeinosta. Joskus toistolle ei ole mitään järkevää perustetta. Näin jossain kaupattavan naisten alushameita. Heti nousi mieleen kysymys, missähän sitten myydään miesten alushameita. Onkohan sellaisiakin olemassa? Tai miksi yleensäkin olisi oltava erikseen miesten ja naisten alushameita, eivätkö samat alushameet käy molemmille?

Kun keksittiin laite, joka tallentaa ihmisen kuvan paperille, ei kojeelle ollut heti lyhyttä ja ytimekästä suomenkielistä nimeä. Se oli vain valokuvauskone. Minua vanhemmat ihmiset puhuvat vieläkin pelkästään valokuvauskoneesta, vain harvoin myöhemmin käyttöönotetusta  kamerasta. Elleivät sitten nämä kaksi käsitettä ole sekoittuneet yhteen valokuvauskameraksi.  Itsekin olin käyttänyt sujuvasti tätä viimemainittua ilmausta, kunnes mieheni kiinnitti huomioni tautologiaan: Miksi pitää ilmaista  sama asia moninkertaisesti, jo pelkkä kamera ilmaisee käyttötarkoituksen!

Olen nähnyt jonkun pohtivan jossain myös esimerkiksi ilmausta suomen kieli. Jos opettaa suomen kieltä, sehän on sama kuin että henkilö opettaa suomea. Kirjoitetussa kielessähän me  näemmekin, että on kyse kielestä. Mutta puhuttaessahan voidaan tarkoittaa myös maata. Joku opettaa toiselle Suomea, sen jokia ja paikkakuntia. Ehkä joskus on paikallaan selventää, mistä on kyse.

8 kommenttia:

Sirkka kirjoitti...

Hyviä huomioita:)

Anonyymi kirjoitti...

Onkos myöskin nykyään hyväksytty sana - toistoahan se on?
Tuosta valokuvauskamerasta tuli mieleen, että on myös elokuva- ja videokameroita, joten se tarkennus voisi olla ihan paikallaan.
Usein puhutaan myös raskaana olevista naisista, ai joo, voisihan se olla vaikka lehmäkin eikä siis välttämättä mies.
Kuule Kirlah, se alushame voisi olla tyttöjen - tai kissojen tai kirahvien, hih.
Olen täällä Saksassa törmännyt usein sanaan Subunternehmer - kuinkahan alas semmoinen onkaan vajonnut?
pianist

Annikki kirjoitti...

en oikein ymmärrä, miksi ihan hirveesti pitäisi välttää toistoa ja vahvistuksia - kielihän on niitä täynnä - tai siis nimenomaan vanhanajan kieli - suomen kieleen kuuluivat tällaiset yhdistelmäsanat, joilla tehostettiin sanan vaikutusta putipuhdas, sysipimeä, vitivalkoinen, uppo-outo - ja itäisen suomen ilmaisuvaraastoon kuului verbin vahvistaminen juosta hönttäsi, puhua pälpättää jne. - puhuin näistä, että suomen kieleen kuului, sillä nuoret ei enää tunne näitä kovin läheisiksi - nyt asioita vahvistetaan sellaisilla sanoilla kuin oikeesti, tod., aikuisten oikeesti kauheen tai kiroilemalla

Sirokko kirjoitti...

Minä rupeaisin halkomaan hiuksia opettajani kanssa tuosta asiasta. Nimittäin minusta kirjanen voi olla isokin, vaikka A4 mutta ohut, kirjaksi sidottu kuitenkin eikä siis lehti. Kun taas minikirjanen on kooltansakin pieni ja ohut, minikirja puolestaan pieni mutta paksumpi. Ei siis välttämättä ollenkaan tautologiaa.

Kirlah kirjoitti...

Sirkka: :)
Pianist: myöskin - tautologiaapa hyvinkin. Yritän aina välttää sitä, mutta silti aina livahtaa teksteihinkin.
Elokuvakamera ja videokamera ei ollutkaan tullut mieleeni.

Annikki: suomen kielessä on todella valtavasti vahvistussanoja nimenomaan toiston avulla, jos verrataan vaikka ruotsiin. Ruotsista ei heti tule mieleen kuin tällaiset esim: Han går lant och rike runt, i lugn och ro jne.
On muitakin vahvistustyyppejä, mutta ei sellaista rikkautta kuin meillä.

Sirokko: kiva, että aloit halkoa hiuksia :) Mielenkiintoisia kirjakokoja. Minkäskokoinen on sitten "pieni minikirjanen", jota olen myös nähnyt? :)

isopeikko kirjoitti...

Ja mainoksissa on tapana toistaa ja hokea vaikka mitä. Sen ajatellaan olevan tehokasta.

Sirokko kirjoitti...

Pieni mikirjanen olisi sitten tavallista pienempi minikirjanen... minulla on yksi sellainen, koko jotain 5 cm :D

Kirlah kirjoitti...

isopeikko: ihmiset eivät kai usko, ellei hoeta jatkuvasti: osta, osta, osta :)

Sirokko: Minullapa on sitten pikkupikku minikirjanen :) Sen koko on vain 2½ cm korkeudeltaan. Ostanut sen joskus Saksasta. Sisältää jotain aforismeja tai raamatunlauseita.