Daunshiftaaminenko muka uutta

Ei ole enää sellaista tuuttia, josta ei hehkutettaisi down shiftaamista, slow foodia tai slow lifea. Jo useaan otteeseen on eräs kaverinikin kiukutellut, että hän on osannut kaikkea tuota ilman, että kenenkään on tarvinnut sitä tulla neuvomaan ja ihmetteli, mikseivät muutkin ymmärrä elää samanlaista normaalia, eli ihmiselle sopivaa ja luonnollista elämää. Mutta kaveripa ei olekaan ymmärtänyt, että mikään ei kenellekään ole mitään, jos sitä ei markkinoida englanniksi tai jos sitä ei joku julkkis ja idoli tai guru tule televisiossa esittelemään.

Jos sanon, että laitan kotona itse kunnon suomalaista ruokaa, vaikkapa hernerokkaa,  vispipuuroa, lihapullia ja vaikka mitä, koska olen aina tehnyt niin, katsovat ihmiset vinoon ja naureskelevat, että tuo on vähän pimeä. Minäkin olen vasta alkanut ymmärtää, että minun kuuluukin sanoa: "Luin Glamorous Luxus Life -lehdestä, että valmisruoat sisältävät tosi paljon lisäaineita ja ulkomailta tuotetuissa vihanneksissa on runsaasti myrkkyjäämiä, joten olen alkanut syödä slow food. Ja kun minulla on niiiin kauheasti kokouksia ja harrastuksia, on pakko tehdä valintoja, olen alkanut vähän down shiftaamaan". Silloin nyökyttelevät kuulijat ymmärtäväisesti ja myhäilevät, että onpa tuo aikaansa seuraava ja niin moderni että.

Muistan, kuinka vuosikymmeniä sitten tänne muutettuamme entisiä opiskelukavereita tuli kylään kesällä. Mansikkamaalla kuoputtaessani eräskin seisoskeli tontin reunalla ja totesi: "Tehän fakkiudutte tänne vähitellen!"  Minkä tahansa alan fakki-idiootti oli tuohon aikaan paha asia. Mutta näin jälkeen päin sopii vain kysyä, kuka meistä loppujen lopuksi on enemmän fakkiutunut! Olen tavannut monia kaupungissa asuvia ns. meneviä ihmisiä, jotka eivät juuri kotikatuaan pidemmälle ole ehtineet. Minä vieläkin ihmettelen, mikä on sellainen asia, josta olen jäänyt täällä asuessani paitsi. Jos sellaisen joku vielä keksii, lähden heti tältä istumalta kokeilemaan!

Sitä paitsi hitaampaa elämää elävät ihmiset ovat ehkä kekseliäämpiä, kaikki tekeminen on keksittävä itse. Heillä on aikaa  sulatella kokemaansa ja ehkä soveltaa saatua tietoa uudella tavalla. Minuun teki vaikutuksen tämänaamuisessa lehdessä ollut artikkeli tämänvuotisesta Suomen Euroviisuedustajasta Paradise Oskarista. Jutussa poika kertoo asuneensa maalla, kaukana keskustasta ja kun ei ollut muuta tekemistä, opiskeli englantia ja rämpytteli kitaraa. Sillä tavalla! Jos olisi aina hengaillut vain kadulla kavereiden kanssa, olisi euroviisupaikka jäänyt ehkä saamatta, olisiko tullut kisaan menneeksikään.

Martta-liittokin on ottanut tehtäväkseen ihmisten neuvomisen tässä hitaammaassa elämänmenossa. Monellakin sivulla on neuvoja, mutta myös keskustelupalstoja. Hidastaminen ja hitaampi elämä näyttävät tarkoittavan eri ihmisille eri asioita, mutta haitanneeko mitään. Ei kaikkien tarvitse muuttaa maalle ja alkaa pitää lehmiä ja loukuttaa pellavia, ei se sovi jokaiselle. Pääasiahan on, että kukin löytäisi sen oman tapansa elää tyytyväistä elämää, ilman stressiä.