En ihan vielä alkanut ratsastaa

Perjantaina oli koulun talviurheilupäivä. Erikoiset teemapäivät ovat siinä mielessä kivoja, että pääsee itsekin tutustumaan sellaisiin asioihin, mitä ei muuten saisi ikinä tehdyksi itsekseen.  Oppilaat saivat taas valita muutamasta kohteesta mieleisensä. Osa meni laskettelemaan, osa hiihtämään. Itse olin ryhmässä, joka lähti ratsastamaan. Tähän ryhmään olin toivonutkin pääseväni, sillä ratsastus oli vielä niitä harvoja asioita, joita en ollut päässyt näkemään oppilaitten mukana.

Olin kahden vaiheilla, kokeilenko itsekin ratsastamista, mutta sitten minuun iski laiskuus, kun näin sen kaiken valtavan puuhan. Eihän siellä ole hevoset valmiina, että sen kuin vain hyppää satulaan. Vaan hevoset piti ensin hakea ulkoa laitumelta, sitten harjata ja putsata. Tämän jälkeen alkoi valjaitten valkkaaminen ja valjastaminen. Kun kaikki oli valmista, huomattiin, että laitumelta oli haettu yksi hevonen liian vähän. Ennen kuin sekin oli saatu lähtökuntoon, oli aikaa kulunut jo vaikka kuinka paljon.

Ei ollut helpompaa kypärän valitseminenkaan. Liian pieniä tai liian isoja, jättääkö pipo alle vai ei, kas pulmaa riitti vaikka kuinka. Sitten hevoset ohjastajineen riviin. Miten päästä selkään, oli seuraava pulma. Mutta hyvin oppilaat suoriutuivat, vaikka ymmärsin, että osa ei ollut kuin korkeintaan kerran ollut hevosen selässä aiemmin.

Tietysti nämä olivat rauhallisia hevosia, mutta siltikin minua olisi varmaan kauhistuttanut, kun olisi yksin pitänyt olla vastuussa hevosen kulkemisesta, jos olisin selkään mennyt. Oppilaat kyllä osasivat hyvin ohjata hevosia. Yhdellä oppilaalla oli jopa liiankin rauhallinen eläin, joka olisi mielellään vain seistä köhjöttänyt paikoillaan, joten taas laitumelle valkkaamaan uutta. Koska sää oli nollakeli, tarttui hevosten kavioihin koko ajan valtavia tieroja, isoja lumikokkareita, joten hevonen kulki kuin naiset korkokengillä, hieman horjuen. Näitä tieroja piti omistajien koko ajan kopsutella vasaralla irti. Kun sitten loppuajasta hevoset jo vähän juoksivatkin, irtosivat tierat itsestään.

Mutta ratsastuksen jälkeen oli taas seuraava ongelma, miten päästä selästä pois sekä valjaiden putsaus ja hevosten laitto karsinoihin. Hevosia olisi taas pitänyt harjatakin, mutta meillä ei ollut siihen enää aikaa, sillä bussi jo odotteli. Ei ole yksinkertaista näköjään ratsastuksen harrastaminenkaan. Mutta omistaja kertoi, että ne jotka ratsastusta harrastavat, tulevat jo aamusta, eivätkä lähtisi pois vielä illan tullessakaan.