Viro-tarinaa 2

 Matkakertomus jatkuu tällä toisella osalla:
Viron-matkan päätarkoitus oli kirjoneulesukkien teko ja tutustuminen kaikenlaiseen virolaiseen käsityöhön. Yläkuvassa Obinitsan setukylässä Seto seltsimaja, jonne menimme ensimmäisenä päivänä tekemään sukkaa. Työ kävi suhteellisen helposti, sillä olen ollut jo pari vuotta sitten kirjoneulekinnaskurssilla, jossa opittiin paljolti samanlaisia asioita.

Minä hullu taas uskoin, mitä sanottiin silmukkamäärästä, vaikka työstä näytti tulevan elefantille sopiva sukka. En viitsinyt kuitenkaan purkaa, mutta kyllä sittenkin taidan tehdä sen. Lapsenlapselle ehkä kävisi pipoksi, mutta pitääkö hän sellaista, varsinkaan, jos vielä pipossa on kantapääkin :)

Tämä kuva samaisesta paikasta, pihalta kuvattuna eri suuntaan. Täällä saimme istua koko  pitkän päivän saman pitkän pöydän ääressä. Työn keskeytti välillä vain ruoka- tai kahvitauko. Ruoka kannettiin viereiselle pöydälle, josta haimme sen, ja häthätää syötyämme taas työn kimppuun.

No kävimme me sentään välillä läheisessä museossa, jossa oli setukulttuuriin liittyvää katsottavaa ja valtavasti lapasia ja muita käsitöitä. Sieltä sai myös ostaa käsitöitä ja kirjoja. Lähellä oli myös taidekeskus, jossa niin ikään käsitöihin liittyvää näytillä.

Paluumatkalla Obinitsasta Võruun, joka oli meidän majapaikkamme, kävimme tutustumassa tehtaassa, jossa tehdään äitiyspakkauksia. Virossa ei ole kuin pari paikkakuntaa, jossa odottava äiti saa vauvaa varten äitiyspakkauksen. Toinen matkan varrelle sattunut kohde oli keramiikkatehdas. Se oli paikka, josta on pitkään louhittu hiekkaa lasinvalmistusta varten. Maan alla on kilometrikaupalla sen vuoksi pitkiä tunneleita, joihin ei ainakaan meitä päästetty.

Setulaisten miesten villasukissa ei ole kantapäätä. Sukkaa tehdään pitkä pötkö, ja kun toinen puoli on kulunut, sukan voi kiepauttaa toisin päin ja näin se kestää kauemmin. Sukka on aika iso, sillä sitä on pidetty housunpunttien päällä.

Museossa erimallisia lapasia raameissa.

On olemassa valtavat määrät kaikenlaisia kuviomalleja. Opimme virolaisilta opettajilta uusia asioita ja niksejä. En ollut koskaan tiennyt sellaistakaan asiaa, että  kirjoneuleessa ei nurjalla kannata olla pitempiä langanjuoksuja kuin viiden silmukan yli. Pidemmissä ne kannattaa sitoa. Ja miten se sidotaan, sain oppia nyt. Ei missään ole tullut ennen vastaan tuota tietoa, vaikka olen paljon kirjoneulettakin neulonut.

 Tässä tehdään nyöriä. Ensin tehdään kahdeksan pientä lankanyssykkää, sidotaan puikkoon yhden ohuen pellavalangan kanssa, ja puikko pulloon. Sitten vain aletaan solmiamaan lankoja pellavalangan kanssa vuorotellen. 

 Mistäs meillä tuolla lasipulloja olisi ollut, joten jotkut kävivät kaupassa ostamassa viiniä, joivat viinin siltä istumalta, heittivät loput ojaan ja saivat hyvän pullon käsitöitä varten!

Tässä on opettajan pulloon tullut aikamoinen määrä valmista nyöriä.

Ehdimme me matkan varrella käydä vielä muutamassa muussakin käsityömuseossa, pellavakaupassa, käsityöläiskillassa ja tietysti Karnaluksin käsityötukkukaupassa. Joka paikassa oli valtavasti myytävänä käsityötuotteita ja lankaa ja muuta tarviketta.

Opettajallammekin oli myytävänä aivan herkullisen värisiä villalankoja, ja kun 30 naista hyökkää yhtaikaa niiden kimppuun, hyvä ettei kaaosta syntynyt. Kahmalokaupalla jotkut hamstrasivat sylin täyteen erivärisiä lankoja. Eräskin vei kasan työpöydälleen, ihaili niitä puoli päivää, kunnes omien sanojensa mukaan tuli järkiinsä ja vei kasan takaisin myyntipöydälle. Onneksi itse olin juuri hiljakkoin käynyt Mikkelin lähellä Hiirolan keehräämössä, jossa oli hyllykaupalla yhtä kauniita lankoja. Nyt ei tullut ostohimoa. Varsinkin, kun minulla on kotona kilokaupalla värjättävää villalankaa odottamassa kasvivärjäystä. Karnaluksista ostin klipsilaukkuihin leukoja ja sankoja. Ja kotona huomasin ostaneeni jostain kolme erilaista pitsikirjaakin.

Võrussa  on vielä kivoja vanhoja taloja. Ne kun vielä joskus kunnostetaan, on rantakatu tosi kivan näköinen, varsinkin kun se on viehättävä nytkin.

Nyt minulla on tunne, että seuraava matkani ei tule olemaan enää käsityöteemainen.  Saas nähdä, millainen aihe tulee seuraavaksi vastaan.