Kansalaisopistossa opiskelijat tulevat tunnille vapaaehtoisesti eikä heillä ole mitään kiirettä tunnilta pois sen päätyttyäkään. Kaikki seuraavat innostuneina ja ottavat osaa tunnin kulkuun. Oikein tuntui vaihteeksi oudolta, kun lopetettuani tunnin ihmiset jäivät ihan leppoisasti vielä istumaan ja juttelemaan. Koululaisilla sen sijaan on aina kiire. Vähän väliä he vilkuilevat kelloa ja ikäluokasta riippuen pakkaavat kassinsa jo hyvissä ajoin ennen tunnin loppua. Onkohan niin, että aina seuraavan tunnin opetustarjonta onkin heistä mielenkiintoisempaa, koska sinne tuntuu olevan niin kova kiire. No totuuden nimissä on sanottava, että kyllä urani aikana on suurimmaksi osaksi ollut ihan kiitettävän innostunutta porukkaa koulussakin.
Mutta kansalaisopistossa opettaminen on mukavaa vaihtelua. Vaikka monet väittävät, että "eihän sitä nyt enää vanhana niin helposti opi", on tilanne minusta ihan päin vastoin. "Vanhanahan" on jo paljon hankittua tietoa aivoissa, mikä edesauttaa uuden oppimista. Kaikkea ei tarvitse opetella ihan alusta lähtien. Aikuisena osaa myös jättää epäolennaiset pikkuseikat sivummalle ja keskittyä olennaiseen.
Kansalaisopistossa on sikälikin mukavaa, että ei tarvitse tehdä eikä korjata kokeita eikä ole mitään paineita ylioppilaskirjoituksista. Voidaan edetä opiskelijoiden omassa tahdissa. Joskus haastetta tosin voi aiheuttaa juuri opiskelijoiden osaamisen erilainen lähtötaso. Osa on voinut opiskella kieltä jo paljonkin, joku puolestaan ei ole kuullut kielestä koskaan sanaakaan.
***
Kuva Pohjos-Espanjasta Logroñon kaupungin liepeiltä.
Tekstit
10 kommenttia:
Minustakin oli mahtavaa olla kansalais/työväenopiston ope. Opetin sekä kehitysvammaisia että vammattomia aikuisia. Nyt keväällä menen taas erään kurssin opettajaksi, tosin seurakuntaan. Kivaa!
Minä opetin monta monituista vuotta hepreaa kansalaisopistossa ja ne opetusvuodet olivat kyllä niita parhaita kaikista tekemistäni muista töistä. Juuri tuo opiskelijoitten motivoituneisuus ja opetukseen "tosissaan" suhtautuminen oli ihanaa. Nyt olen ollut aikuiskasvatuksen puolella opettamassa norjaa ulkomaalaisille ja siellä on vähän sama tunnelma.
Englanninryhmällämme on opettaja, joka tiedottaa sähköpostitse tunnilta poisjääneille seuraavan kerran kotiläksyt. :))
Tosi kiva tapa.
Mukava, että olet opettamassa espanjaa, sitä tarvitaan matkaillessa.
Yksi aiheeseen liittymätön kysymys, miksi en pääse enää lukemaan blogiini tulleita kommentteja??
Onko sinulle koskaan tapahtunut vastaavaa?
Toinen kommentti heti perään, sain kuin sainkin kommentit näkymään, kun muutin asetuksia...
Jotain sitä oppii vanhanakin, kuten kirjoituksessasi jo totesitkin. :))
Liiolii ja Tuula:
todella kivaa. Mutta tunnen sellaisiakin, jotka eivät opettaisi mistään hinnasta aikuisia, vain lapsia.
Taitaa olla niin, että kullekin sopii eri alat, ja hyvä niin. Toisaalta vaihtelukin on se, mikä virkistää.
Rosina: espanjan kurssia ei ole täällä ollut aikoihin kysynnästä huolimatta, sillä koko maakunnassa ei tahdo olla sen alan opettajaa, joten sekin oli yksi syy, miksi sitten tyrkyttäydyin hommaan.
Hyvä että sait kommenttisi näkyviin. Minulle ei ole sellasita vieläs attunut, en tietäisi, mikä neuvoksi, mikäli eteen sattuisi.
Hyvät opettajat yleensä tykkäävät opettamisesta :)
Suomalaiset oppivat helposti espanjankielen.
isopeikko: hih, hyvyydestä en tässä niin tiedä, mutta silti on mukavaa :)
Pia: totta, sanat jotenkin sopivat hyvin suomalaisen suuhun.
Voi todella! Vielä kun saat opettaa lempiaihettasi.-Toit mieleeni omat kokemukset Rovaniemellä muinoin. Olin suorastaan karkumatkalla oppikoulutyöstä, ja vedin öljymaalauspiiriä kansalaisopistossa. Nautin erityisesti rauhasta ja hiljaisuudesta...
Mukavaa tätä vuotta!
Olipas isoja liinoja, joita pingottelitte!! Kauniita!
Lähetä kommentti