Kaikenlaista pikkusaldoa

Kiva, että oli vieraita uutena vuotenakin. Ajankuluksi tuli lähdetyksi kuvailuretkille, ja saimme erilaisia kuvia kuin tavallisesti. Yleensä tähän aikaan vuodesta on lunta jo puoli metriä, joten on vain valkoista joka paikassa, mutta nyt oli ihan lumetonta, eikä järvikään ollut aivan jäässä. Näyttää olevan niin, että jos aikoisi oikein hienoja kuvia saada, pitäisi olla ulkona aamusta iltaan ja eri valoissa ja eri paikoissa.

Mutta tänään alkoi koulu, ja oli niin ankean tuntuista mennä sinne jo kahdeksaksi ihan yksin. Siitä se sitten alkoi vähitellen lutviutua. Ihan aamulla olivat tietysti oppilaat myöhässä ja nukuksissa, minä virkeä. Mitä pitemmälle iltapäivää päästiin, sitä virkeämpiä ja terävämpiä olivat oppilaat, kun minulla puolestaan alkoi jo väsymys painaa ja aivot jumettaa.

Etäopetuksen kaksoistunnilla ilmestyi vain yhtäkkiä kuvaruutuun meidän omasta koulusta erään toisen open naama. Vaikka hän yritti eri paikkakunnalle yhteyttä kuin mihin minä opetin, tuli yhteys aina meidän luokkaan, parikin kertaa. Mutta kun vähän aikaa näpyteltiin eri nappeja, saatiin kaikki kuitenkin onnistuneesti sujumaan.

Sähkökatkoksia ei meillä ole ollut, vaikka muualla päin pitäjää kylläkin. Nekin maksimissaan vain 30 tuntia, mikä on vähän, kun vertaa varsinaissuomalaisten kärsimiin vahinkoihin, joten joskus näköjään saattaa onnikin potkia.

Joskus olen kertonut takkuilevista asioista, ja joku kyseli, millainen lopputulos niissä oli. Tässä tulos:
-Kameran olen saanut ehjänä takaisin.
-Oppilaan lähettämää oikaisuvaatimusta yo-lautakunnalle ei ole hyväksytty, arviointi ei muuttunut.
-Patti jalan alla on edelleen paikallaan. Sehän oli siellä jo joulukuun puolivälissä. Silloin sain ultraäänitutkimukseen ajan vasta ensi maanantaiksi, joten se on vasta edessä päin.

-Mahavaiva ei ole ihan kuntoon tullut, siihenkin olen saanut uuden lääkäriajan. Sitä paitsi kun vahingossa tutkimme ihmisen akupunktiopisteitä, huomasin, että se klumppu on juuri siinä kohtaa jalan alla, mikä on paksusuolen akupunktiopiste. Jospa jokin veriklimppi tukkii kaiken verenkierron, joten mikään ei pääse kiertämään kunnolla mahassakaan.
Mutta kunhan nyt eletään päivää kerrallaan, saamme ehkä selvyyttä asiaan.

-Mies oli päässyt tänään vihdoinkin hammaslääkäriin ja häneltä vedettiin takimmainen hammas irti. Hih, hänellä on poski niin turvoksissa, että luulin hänen piilottelevan siellä minulta jotain. En ole koskaan ennen nähnytkään, että poski todella turpoaa moukuksi kuten kaikissa vitseissä, hihhih.