Mylläreiden roskat

Vaikka päivät kuluvat koulussakin niin kuin iät kaiket aina ennenkin, ilmenee silti aina jotain uuttakin. Saksan  tunnilla oli aiheena saastuminen ja kierrätys, jolloin tuli puheeksi myös sana Müll, roskat. Joku alkoi kysellä, mikä Müller sitten on, onko se ehkä joku roskien kerääjä tai myllääjä.
Müllerhän on tavallinen saksalainen sukunimi, tarkoittaa mylläriä, enkä ollut koskaan ennen ymmärtänyt yhdistää roskia ja mylläriä toisiinsa. Ehkä siitä syystä, että minä vanhana pitkän saksan lukijana olen kouluaikanani joutunut lukemaan kaiken maailman satuja ja kertomuksia, joissa päähenkilöt olivat usein mylläreitä, maanviljelijöitä, suutareita tai räätäleitä. Roskista ei takuulla puhuttu lukioaikana sanaakaan.

 Nykykirjoissa ei sen sijaan mylläreistä enää puhuta mitään. Kaikki tekstit pyörivät roskien, saastumisen, kierrätyksen, ilmastonmuutoksen ja muiden maailman suurten ongelmien parissa niin, että lukion viimeisten kurssien aikana tuntuu aivan kuin tukehtuisi kaikkiin suuriin ongelmiin. Onneksi minulla ei näitä globaaleja probleemeja tule kuin kahdessa kielessä, mutta oppilaat ovat läkähtymäisillään murheisiin ja kurjuuteen, varsinkin ne joilla on neljäkin kieltä ohjelmassaan, ja kai nämä asiat toistuvat myös reaaliaineissakin. Abit ovat hukkumaisillaan tulviin, ylikansoitus ja nälänhätä valtaa maailman, ja maailmanloppu vaanii nurkan takana. Ei ihme, jos joku heittää jossain vaiheessa rukkaset naulaan toivottomuuden vallatessa.

Minua alkoi kiinnostaa kuitenkin, onko saksan kielen roskilla ja myllärillä mitään yhteistä. Ja olihan niillä. Vanhassa saksan kielessä on müllen tarkoittanut murskaamista ja jauhamista, ja Müll on ollut alun perin viljaa jauhettaessa syntynyttä jätettä, mm. akanoita tms. Tästä merkitys on laajentunut merkitsemään muutakin roskaa, ja nykyään voi merkitä jopa henkistä hölynpölyä.
Tulipahan tuonkin tietämään ennen kuolemaa.