Sähkökatkoja ja käypäläisiä

Kun on sadepäivä, katkoi taas sähköjä poikki, vaikkei edes tuule. Ilmeisesti vettä vuotaa jonnekin muuntajaan tai muuta vastaavaa. Lähdin käymään kirjastossa, kun ei kerran voinut netissäkään roikkua. Siellä olikin sähköt, ja ihmettelin, miten kirjastonhoitaja olisi toiminut, ellei olisi ollut sähköjä. Olisiko kirjannut lainaukset muistiin käsipelillä.

Ilmeni, että hän ei sellaiseen ala. On kuulemma joskus pari viikkoa kirjannut käsin kaikki koodit, ja siitä tuli sellainen sotku, että sitä piti korjailla monta viikkoa jälkikäteen. Asiakkaille tuli vääriä muistutuslappuja kirjoista, joita he eivät olleet lainanneetkaan ikinä tai kaupungin kirjat menivät sekaisin tämän kylän kirjojen kanssa. Näin ollen kuulemma sähkökatkoksen sattuessa hän ei omien sanojensa mukaan tee mitään, kun eivät kaupat ja pankitkaan silloin toimi. Ja lopputulos on kuulemma että "kun kunnan työläisenä ei tee mitään, ei voi tulla virheitäkään".

Kotiin tultua kuului muuntajan kohdilta pusikosta miesten huutoja toisilleen. Olivatkohan  korjaamassa vikaa vai muuten vain tarkastamassa. Huudoista tuli elävästi mieleen, kuinka joskus olen kuullut sienimetsässä saksalaisten huutelevan toisilleen puolen minuutin välein "hallo!" Olivatkohan nämäkin eksyneet meidän naapuritontilla.

Ja sitten tuli jehovantodistajia. Antoivat pari lehteä, ja mietin, miten saan naiset ulos kohteliaasti. Lähtivätkin ihan sovinnolla luettuaan pari psalmia, ja luvattuani lukea heidän lehtiään. Yleensä keskimäärin kerran kesässä käy ovella tällaisia käypäläisiä, kaupustelijoita, todistelijoita tai tien kysyjiä, ei sen useammin. Tässä keväämmällä kävi joku venäläinen kysymässä tietä. Jos nyt on tällainen trafiikki jo ennen kuin kesäkuukaan on edes alkanut, keitä kaikkia täällä oikein ehtii käydäkään ennen syksyä.