Joku kukkii joku ei

Iänikuista tautia potiessa on jäänyt ympäristökin havainnoimatta melkein kokonaan. Kaktus on näemmä alkanut kukkia. Sen jälkeen kun olen ymmärtänyt, että kaktukset eivät tykkää hoidosta, ne ovatkin kukkineet tosi kiitettävästi. Kun koko talven kärvistelee meillä kylmähkössä kuistissa, kannattaa sen eteen jo kukkiakin.

Olin saanut marraskuussa joltain tuliaisina uudenlaisen kaktuksen, mutta oliko raukka kärsinyt kylmää kuljetettaessa vai eikö tykännyt meistä, sillä se ei avannutkaan koskaan nuppujaan. Nuput kuolivat pois, ja heitin purkin kuistin ikkunalle. Siellä kasvi sinnitteli koko talven ilman juomaa ja ruokaa, ja voi valtava miten paljon siihen on tullut nuppuja ja kukkia. Ihan eri tyyppinen muuten kuin tuo ylempi kaktus.

 

Olen vuosikymmeniä odottanut, että koulu ei minua haittaisi juuri silloin kun luonto on kauneimmillaan toukokuussa. Ja juuri nyt kun se ei olisi haitannut, en olekaan taudin takia päässyt ulos puutarhaan mitään tekemään. Havaitsin yhden narsissinkin. Eipä ollut muita, eikä taida tullakaan. Mihinkähän hävinneet. Tällaista viherpeukalointia siis meillä!

 

Ja yhä muistamattomammaksi käy ihmisen elämä. Minulla on tapana vaihtaa kukkiin mullat hiihtolomalla helmikuun lopussa. Niin olin tehnyt nytkin. Pettymyksekseni vain huomasin, että mustanmerenruusu ei ollutkaan tehnyt yhtään uutta käpyä. Ei siis ollut mitään istutettavaa! Ja purkkejakin oli vain yksi, vaikka muistaakseni syksyllä leikkasin varret kahdesta purkista.

Nyt eräänä päivänä menin kuistin kaapille ja heti ensimmäisenä tuli vastaan kaksi mustanmerenruusun purkkia, jotka vain odottivat mullanvaihtoa! Hyvä ihme, nyt on jo toukokuu, mutta laiton nuo ylläolevat kävyt silti kahteen uuteen purkkiin. Saa nähdä ehtivätkö koko kesänä kukkimaan. Mutta minua vain ihmetyttää, oliko se helmikuussa löytämäni purkki vuodelta kivi ja kirves vai nakki ja peruna.

Tämä valkokäpyinen lajike saa lohenpunaiset kukat. Se on muutenkin hitaampi kuin se, jossa on vaaleanpunaiset kävyt ja lilat kukat.