Minua on aina viehättänyt Juhani Ahon kuvaukset siitä, miten Matti ja Liisa kokivat rautatien uskaltautuessaan ensimmäistä kertaa junaan. Tai kirjassa Kun isä lampun osti Aho kuvaa ensimmäisen öljylampun tuloa kylälle. Sen sytyttämistä odotellaan malttamattomana koko päivän.
Vaikka tuntuu, että kaikki vempaimet ovat meille nykyään itsestäänselvyys, varmaan silti jokaisella on mielessä jokin tapahtuma uuden asian ensi kertaa näkemisestä. Onhan niinkin, että vaikka jokin asia maailmanhistoriassa on vanha, se voi olla meille itsellemme ihan uutta. Kun aloin muistella, huomasin että melkein minkä tahansa vekottimen ensikohtaamisesta voisi kertoa jopa tarinan.
Monilla ainakin vanhemmilla ihmisillä on vielä muistissa myös uusien ruokalajien tulo Suomeen: pizzat, lasagnet, hampurilaiset, uudet mausteet, jopa grillaus ovat melko uusia tulokkaita. Ensimmäisen hampurilaisen sain 60-luvun lopulla. Tansseista saattelija osti grillin ohi kulkiessamme minulle sellaisen ja kyllä ihmettelin, miten ihmeessä nisun väliin on laitettu lihapulla ja outoa vihreää kokkareista makeahkoa marmeladia. Ja mitä ihmeen kellanruskeaa visvaa mahtaa tursuta nisun välistä.
Isäni puolestaan kertoi aina, miten hän näki lapsena ensimmäistä kertaa tomaatteja. Ja hänestä ne tuntuivat aivan kammottavan makuisilta. Hän ei oikeastaan koskaan oppinut tykkäämään niistä.
Mieleen muistuu vielä tapaus mikroaaltouunin alkutaipaleelta. Olin 70-luvulla Tampereella baarissa kesätöissä ja baariin oli ostettu mikroaaltouuni. Kyllä tuntui ihmeeltä, että laittoi uuniin mitä tahansa, se oli minuutissa tai jopa puolessa ihan kuuma. Eikä tarvinnut uunia edes etukäteen lämmittää puolta päivää! Kerran eräs asiakas osti kahvin kanssa karjalanpiirakan. Kysyin, lämmitetäänkö. Hieman hämmästyneenä asiakas toivoi lämmitettävän. Työnsin piirakan uuniin ja maksun otettuani laitoin piirakan lautasella tiskille muina miehinä. "Eikös se pitänyt lämmittää?" ihmetteli asiakas. Ei ottanut uskoakseen, vaikka vakuuttelin, että syötävä on jopa kuuma. Asiakas käski vain laittaa takaisin uuniin. Kun en totellut, asiakas tökkäsi sormensa piirakkaan ja hämmentyneenä ja päätään pyöritellen siirtyi pöytään.
Olisi hauska kuulla, millaisia ensikohtaamisia sinulla on uusien asioiden kanssa!
Tekstit
5 kommenttia:
Tuosta saisi mukavan haasteenkin...
Olisi kyllä tosi mukava haastekin...laitan tämän mieleen, tähän olisi todentotta kiva vastata. Mutta teen muuton ensin alta pois!! Ihania kukkia...ei oikein saata uskoa, että nyt on jo melkein kesä!
Isopeikko ja Vilukissi: siitä vaan alkakaa kertoilla juttua kun näitte eka kertaa jotain. Tulen viivana lukemaan.
Ja vielä Vilukissille: nuo orkideat sain synttärilahjaksi. Sekin muuten eka kerta, kun näin noin erikoisen kukka-asetelman.
Minä muistan, kun näin ensimmäistä kertaa kännykän, tietenkin Suomessa, eihän Saksassa sellaisia tunnettu. Lapsudesta muistan monet hedelmät, esimerkiksi kun äiti tuli kaupasta ja oli ostanut uusiseelantilaisia kiivejä. Ananastakaan ei tunnettu, sitten saatiin sitä purkissa ja paljon myöhemmin tuoreena. Kun olin koululaisena Saksassa, ihmettelin kovasti hedelmäjugurttia, sellaista ei Suomessa vielä tunnettu.
Allu: Minäkin muistan jogurtin tulon Suomeen. Ja minusta se maistui suunnattoman pahalta. Opiskeluaikana huomasin, että se olisi hyvä välipala, joten yritin hampaat irvessä oeptella syömään. Aluksi en saattanut syödä muita kuin vadelmajogurttia.
Ja nykyään jogurtti maistuu ihan hyvältä! Ei siis kannata antaa heti periksi.
Lähetä kommentti