Kaakkuria nimitetään myös kaakoksi tai kaakkoseksi sen ilmansuunnan mukaan, mihin se syksyllä lähtee. Uskokaa vain, kyllä se on kaakkuri, sillä on punainen kaula.
Kun olin nuorena tanhuryhmässä, siellä tanssittiin vanhan kansanlaulun mukaista tanhua:
Kiikkuri, kaakkuri kirjava lintumetsässä lentää ja siivet ne vinkuu.
Ensin oli kaakkuri, sitten se,
joka sinun vieressäsi hyppäilee.
Enpä tuolloin edes tiennyt, minkä näköinen otus kaakkuri on. Järvettömällä alueella kasvaneena en ollut siitä koskaan kuullut, olikohan biologian tunnillakin hypätty sen yli! Kaakkuri kuulosti kovin pelkältä lorulta, ihan kuin liirum laarum. On se kuulostanut varmaan lorulta monen muunkin korvissa, sillä aika yleinen loru on esimerkiksi tällainen:
Kiikkuri, kaakkuri, kirjava lintu,
aitassa kirnussa sininen sintu.
(Sintu tarkoittaa vedensekaista kuorittua maitoa tai piimän heraa).
Tällaisen lammen rannalle yritimme ryömiä hyvin maaston väriseksi maastoutuneina ja hissukseen hiipien, sillä lintu on hyvin arka. Juuri kun olimme päässeet aika lähelle, soi puhelin! Etäopetuspaikkakunnan eräs ope soitti ja kyseli, kenelle oppilaalle annetaan kevätjuhlassa erään tahon lahjoittama saksankielinen kirja. Vaikea sitä oli alkaa keskellä korpea miettiä, varsinkin kun kaakkuri juuri oli uimassa lähemmäksi, mutta kun muistin, että oli kaksikin erittäin hyvää, ei siinä auta kuin heittää arpaa, kumpi kirjan saa. Saakoon ensi vuonna sitten toinen.
Jos me osasimme maastoutua maisemaan, osasi sen tehdä isokuovikin. Ainakin yhtä pitkä nokka kuin sen takana oleva puun oksa. Vai onko siellä rungon takana toinen kuovi?
Mitä, onko joku käynyt korvessa oksentamassa?
-Ei nyt sentään, vaan kyseessä on limasieni!
Ja kotipihaan päästyä oli tuomi melkein täynnä kultakuoriaisia keväisissä puuhissa.
4 kommenttia:
Hiano retki. Peikolta kehuja :)
Kiitos isopeikko, arvasin että peikot tykkää tällaisista metsäretkistä.
Kyllä mummelikin tykkää :)
Vallaton: kiva :)
Lähetä kommentti