Kyllä se joulu tulee hössöttämättäkin

Minkähän takia ennen joulua alkaa aina valtaisa valitus joulusta? Moni lähtee mukamas joulua pakoon ulkomaille ja ottaa kuitenkin lanttulaatikot, läskisoosit ja mämmit mukaansa. Ja minkä takia joku väittää, että joulu stressaa, vaikka on ihan itsestä kiinni kuinka paljon se stressaa.

Minusta joululoma on paras loma, koska se on ainut loma, kun ei tarvitse oikeasti tehdä lomalla mitään juuri lomiksi rästiin jätettyjä töitä. Talohan on juuri siivottu jouluksi, pyykit pesty, ruokia on valmiina moneksi päiväksi pakkasessa, mihinkään ei voi eikä tarvitse mennä, koska mikään paikka ei ole moneen päivään aukikaan. Kylään ei voi eikä tarvitse mennä, koska ihmiset viettävät joulua kuitenkin omissa oloissaan. Ei tarvitse kuin pötköttää selällään sohvalla ja kääntää toisella kädellä lahjaksi saadun kirjan sivuja ja toisella kädellä hamuilla pöydältä lahjaksi saadun suklaarasian sisältöä. Ja jos suklaa loppuu, vääntäytyy sen verran ylös, että noutaa kaapista sen suklaarasian, jonka oli ostanut varuilta, jos ei pukki vaikka muistakaan tuoda suklaata tänä jouluna. Tai jos kirja loppuu, hakee hyllystä sen kirjastosta varuilta tuodun kirjan, jos vaikka pukki ei tänä vuonna muistakaan tuoda kirjaa.

Joku väittää, että tuo kaikki vaatii valtaisat järjestelyt ja hössötykset ennen joulua, että voisi sitten lomalla ottaa rennosti. Tuskin!
Itse olin melkein kaksi viikkoa ihan reporankana sairaana juuri ennen joulua, ei todellakaan tarvinnut eikä voinut tehdä mitään. Pari päivää ennen joulua virkistyin sen verran, että teimme tavallisen viikkosiivouksen, ei todellakaan enempää kuin normaaliksi viikonlopuksikaan. Lahjat olin jostain syystä ostanut jo marraskuun lopussa, kun kävimme kaverin kanssa hurvittelemassa kaupungissa, ei siis niistäkään huolta. Ainut, mistä oli vähän joustettava, oli sauna. Aattona ei mitenkään olisi ehtinyt enää sinne, joten oli luovuttava monen vuosikymmenen perinteestä.

Aiemmin oli sovittu menevämme toisen tyttären luo jouluksi, joten ei tarvinnut varata juuri ruokiakaan muuta kuin mitä nyt normaalistikin söisimme. Tyttäret eivät liioin joutaneet mitään erityisiä ruokia laitella, sillä kumpikin oli töissä vielä aattonakin pitkälle iltapäivään. Silti meillä oli syömistä niin paljon, että vaikka kokonaisen armeijan olisi syöttänyt. Ja leipomuksia oli vähennetty huomattavasti, vain yksi kakku, ja sitäkään ei jaksanut monikaan edes maistaa. Joulukuusi oli jokaisella lyöty olohuoneen nurkkaan ja pallukat ja kiiltonauhat roikkuivat oksilla kuten pitääkin. Ja posti oli tuonut jääkaapin ovet täyteen joulukortteja, joista äänestettiin joulun kaunein kortti kuten aina ennenkin.

Ja vaikka ei mitään hössötettykään, tuli pukki niin kuin ennenkin ja toi tavaraa enemmän kuin laki sallii. Ja aamulla herätessä oli juuri se joulun tunnelma kuin aina ennenkin: monta muovipussillista lahjapapereita ja lahjat kasoissa ympäri huushollia, kuusessa loistivat kynttilät ja lapset leikkivät uusilla leluillaan.
Kyllä olisi kurjaa, jos olisi koko pitkä talvi vain samanlaista harmaata ja ankeata kuin marraskuussakin.