Espanjan-kokemuksia 1

Pitkähkö tauko on päässyt tulemaan kirjoittamisessa. Jo heti edellisen postauksen jälkeen kävi niin hullusti, että illalla vain yhtäkkiä kuului kaamea rysähdys ja kaikki valot, koneet ja tv sammuivat. Luulimme tietysti maailmanlopun tulevan, kun ei siihen hätään muutakaan järjellistä syytä keksinyt. Mutta syy kauheaan jyrinään ja räiskeeseen olikin valtava tukkirekka, joka ajaessaan repi tien poikki kulkevat sähkö- ja puhelinjohdot irti. 

Sähkömiehet tulivat sentään jo heti parin tunnin kuluttua jostain toiselta paikkakunnalta, vaikka oli perjantai-ilta ja juuri viikonloppu alkanut. Perjantai-iltahan muuten samoin kuin viikonloput tai juhannus ja vappu ovat Suomessa niin pyhiä, ettei varmaan koskaan maailmanhistoriassa mikään uskonnollinen juhla ole ollut niin koskematon. Sähköt tulivat aamuyöstä.

Mutta puhelinoperaattorithan ovat Suomessa tunnetusti hankalia ja vaikeasti selätettävissä. Tietysti ei viikonloppuna tapahtunut mitään, sitten minun piti lähteä Espanjaan, ja vasta kun sieltä kotiuduin, aloin otella puhelinoperaattorin kanssa. No viimein on saatu autotallin katolla maannut puhelinjohtokin pylvääseen kiinni ja olen saanut nyt netinkin toimimaan kunnon tietokoneen kautta. Mutta sitten on ollut juhannusta ja muuta sählinkiä, joten vasta nyt ehtii vähän kirjoittaa Espanjan-matkasta, mitä tulee olemaan muutama seuraava postaus, aina sitä mukaa kuin kesävierailta ehtii.

Tukikohtamme Espanjassa oli Madrid, josta teimme retkiä eri paikkakunnille. Alcala de Henares ei ilmeisesti ole kovin tunnettu paikka monille. Siellä syntyi Cervantes, joka istuu Sanchon kanssa tuossa kuvassa Cervantesin kotimuseon edustalla.  Cervantesin kodista päätellen ei hän mistään kauhean köyhistä oloista ole lähtöisin. Tulee verranneeksi suomalaisiin suurmiehiin, jotka kaikki ovat pienistä tölleistä lähtöisin ja syntyneet  muutama sata vuotta myöhemminkin kuin Cervantes.

Alcala de Henares on ihan ihmisen kokoinen kaupunki. Aika viihtyisä, ja ihmiset ystävällisiä. Jopa niin, että meitä lähdettiin joskus oikein kädestä pitäen kuljettamaan haluamaamme paikkaan tai piirrettiin erinomaisen hieno kartta.
Alcalan keskustasta ihan parin kilometrin päässä olisivat olleet erinomaiset vellusreitit, joille olimme aikoneet mennä, mutta onneksi satoi vettä juuri silloin. Eikä arkipäivinä kulkenut busseja polkujen alkamispaikoille. Onneksi sikäli, että itse asiassa koko ajan lämpömittari huiteli 30-35 asteessa, ja me olimme ihan näännyksissä. Olisimme varmaan kuolleet, jos olisimme vielä jonnekin vuorille lähteneet. Mutta kun ei vaeltamaan päästy luontoon, tiirailimme katoilla pesiviä kattohaikaroita sitäkin innokkaammin.

Alcala on myös kuuluisa yliopistokaupunki, yliopistorakennus vuodelta 1499.

Kaupunki oli aika pian tutkittu läpikotaisin. Pääkatu oli kiva, sai kulkea katoksen alla koko matkan ja putiikkeja pitkin katua. Vain puoli päivää käytimme täällä.
Muista kaupungeista toisilla kerroilla.