Espanjan-matkan kertomuksessa on nyt vuorossa Segovia. Olen halunnut tuohon kaupunkiin aina siitä lähtien, kun 70-luvulla television espanjankurssin päähenkilö lähti pienestä kylästä "suureen" kaupunkiin Segoviaan.
Ei kaupunki kovin suuri ole, mutta vanha, kuten kaikki muutkin espanjalaiset kaupungit. Ensimmäinen hämmästyksen aihe oli rautatieasema. Junasta pois jäätyä hämmästelimme, missä kaupunki on. Asema on pykätty keskelle tyhjää autiota erämaata. Kaikki muut ihmiset olivat menneet jo linja-autoihin, joilla matkustajat rahdattiin itse kaupunkiin.
Hieman ymmällämme katselimme ympärillemme, mutta ymmärsimme toki mekin astua autoon. Hinta aikuisilta yksi euro kolme senttiä. Noita sentin ja kahden rahoja pyörii nyt kukkarossa muuten enemmältikin.
Ensimmäinen näkymä Segoviasta oli minusta hieno. Roomalaisaikainen akvedukti kulkee halki keskustan. Ja sen ympärillä hyörii käsittämätön määrä tervapääskyjä. Taisi minulla mennä enemmän aikaa lintujen tiirailuun kuin itse kaupungin. Kaupunki on hämmästyttävän selvärajainen vielä nykyäänkin. Kohtsillään olet kulkenut reunasta reunaan, mistä heti alkaa asumaton alue. Kaupunki ei näemmä ole juuri laajentunut entisistä ajoista.
Päivän kiertokävelyn aikana näkee valtavat määrät hienoja vanhoja rakennuksia. Yllä yleisnäkymä keskustasta.
Kadut kuten missä tahansa vanhassa kaupungissa.
Yllä Catedral de nuestra Señora de la Asuncion oli käsittämättömän iso.
Suuri ja valtava oli myös linna, Alcazar. Kävimme myös 1400-luvun talossa.
Linna sijaitsi kaupungin reunamilla ja todellakaan ei sen jälkeen ole enää mitään muuta kuin karua maastoa.
.JPG)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti