Tällaista ajankulua

 Minun on nyt ihan pakko laittaa välillä näytille aikaansaannoksiani, jotka olen jo syksyllä aloittanut ja vasta nyt sain valmiiksi. Villatakin olen tehnyt itsevärjätyistä villalangoista. Kasvivärjääminen on niin hauskaa puuhaa, että joka paikka pursuaa jo värjättyjä lankoja. Niinpä minun oli pakko välillä tehdäkin niistä jotain.

Joku kysyi minulta talvella, missä minä oikein pidän tuota takkia. No hyvä ihme, päälleni ajattelin laittaa! Ymmärsin kyllä kysyjän tarkoittavan, että nykyään on sisätiloissa niin lämmin, että niitä ei oikein saata pitää, ovat liian kuumia. Tai sitten hän tarkoitti, että ei ole enää muotia. No mitäs minä siitä välitän. Minähän itse asiassa kuljen kaiket kesät ja talvet tällainen paksu villatakki ylläni, joko Virosta ostettu tai vanha niinikään kasvivärjätyillä langoilla tekemäni. Ja metsässä linnut eivät oikein piittaa, mitä minulla on päällä.

Seuraava kysymys on ollut, eikö sille tule niin paljon hintaa, ettei kannata tehdä itse. Tietysti asian voi laskea niinkin. Ostat ensin valkoista lankaa, kuljet pitkin maita ja mantuja tuntikausia etsien oikeanlaisia kasveja oikeaan aikaan kilokaupalla, liotat ja keität ne, ja liemessä keität langat. Sitten etsit malleja, joita ei enää helposti löydä, nämä kun eivät ole muotia nääs. Tähänkin villatakkiin olen itse asiassa yhdistänyt kahden eri villapaidan mallit ja muuttanut ne villatakiksi. Silmukoiden laskeminen, purkaminen ja taas laskeminen on työlästä. Mutta kas, vuoden kuluttua olet saanut aikaan jonkinlaisen tuloksen. Työlästä, mutta on tämä silti ollut hauskempaa kuin sohvalla selällään makuu ja kattoon syljeskely.
Vain tuo punainen tulppaanien lanka ei ole itsevärjättyä. Viime syksynä en löytänyt yhtään punaisia seitikkejä, joista olisin saanut punaista, ja vanhat punaiset langat olivat minulta loppuneet.

Yksi ihmisten, varsinkin ulkomaalaisten, esittämä kysymys on, "miten ihmeessä te saatte siellä maalla aikanne kulumaan, eijhän siellä ole mitään tekemistä!" Minä itse asiassa väitän, että kaupungissa se vasta aika pitkäksi tulee. Olen asunut kahdeksan vuotta kaupungissa ja kyllä kerrostalossa pienessä huoneistossa tulee tuumia pitkiin täihin. Joo joo, kyllä voit luetella kilometrin mittaisen listan, mitä kaupungissa voi tehdä, mutta moni tekeminen on vain näennäistoimintaa.
Sitä paitsi, jos kaupungissa tulee aika pitkäksi, voihan sielläkin käsitöitä harrastaa.

Ja tänään otin pingotuksesta tämän tekemäni haapsaluhuivin, jonka olin aloittanut jo pitkälti toista vuotta sitten. Nyt minulla on tunne, että olen sentään jotain saanut aikaan talven mittaan.