No onkos tullut joulu

Totta se on! Petteri punakuono ja joulupukki tulivat hakemaan yhden joulua rakastavan kollegan kesken oppitunnin eläkkeelle. Porot raahasivat open kirkonkylän läpi rantaan, jossa kaikille tarjottiin jouluglögit. Sen jälkeen leirimajalle, jossa oli ihan oikea joulu kuusineen ja koristeineen. Mutta ensin hieman  työntekoa: lukuvuoden arviointi-VESO ja ryhmissä työskentelyä.

Työnteon jälkeen  odotti palkinto: oikea jouluruoka. Pitoemäntä oli jostain saanut taiotuksi oikean kinkunkin. Tietysti oli lohet, sillit ja asiaankuuluvat salaatit porkkana- ja lanttulaatikoineen. Jälkiruoaksi kahvi ja joulutorttu.

Tietysti tuli joulupukkikin. Jokainen oli tuonut eläkkeelle jäävälle pienen jouluun liittyvän kierrätyslahjan, jotka joulupukki jakoi asianosaiselle. Itse olin muuten juuri huhtikuussa ollut kansalaisopiston saippuantekokurssilla ja siellä tehtiin yksi satsi jouluntuoksuista saippuaa. Sehän sopi joululahjaksi näin toukokuussakin.
Pukki soitti lopuksi kitaraa ja lauloi sankarille omistetun laulun.

 Eihän ohjelma siihen loppunut. Eläköityvä sai kopeloida silmät sidottuina viittä eri joulupukkia, joista hänen tuli valita omansa. Valinnan varoitettiin olevan sitova. Onneksi ope onnistui valitsemaan oman miehensä.

Yksi ohjelmanumero oli karaoke.  Mukavaa yhdessä- ja yksinlaulantaa.

Suomalainen jouluhan ei ole mitään ellei ole joulusaunaa. Rantasauna oli lämmitetty, ja osa kävi heittämässä järvessä jo talviturkinkin.

Ei ollutkaan hullumpi juttu viettää joulua keskellä toukokuuta. Sää ei ainakaan juuri eronnut oikeasta joulukuukaudesta. Jos olisi sattunut muutaman päivän takainen lumisade eiliselle, olisi joulutunnelma ollut täydellinen.
Illalla kotiin lähtiessä oli taivas aivan punainen, enteili aurinkoa täksi päiväksi, niin kuin näyttää olevankin. Eilinen päivä oli tosi kostea, vielä oli sateen rippeitä, sillä edellisyönä oli satanut tosi rankasti, monin paikoin tienvarsien koivutkin seisoivat puoli metriä korkeassa vedessä.