Kurja loma

Ihan pieleen meni koko hiihtoloma. Kyllä minä siitä mukavamman sentään kaavailin. Jo ennen hiihtolomaa äiti tuli meille ja alkoi kohta tuntea yskän ja kuumeen oireita. Kävin viemässä hänet muutaman päivän kuluttua takaisin Pohjanmaalle, jossa koko suku makasi ja kröhisi uppokumossa samaisen taudin kourissa. Paluumatkalla tunsin kuumeen nousevan minuunkin. Tuo 6 tunnin matka on aina tuntunut julmetun pitkältä, mutta ei ikinä niin pitkältä kuin nyt. Matkalla välillä meinasivat silmät klupsahtaa väkisinkin kiinni.

Kotiin päästyä jouduin sänkypotilaaksi, ja tyttären perheen tulo meille hiihtolomalla piti peruuttaa. Voi kurjuus, kun niin oli odotettu Aatunkin näkemistä. Mutta kun kerrankin ovat säästyneet tänä talvena taudeilta, ei arvaa ottaa riskiä, että meiltä saavat. Eikä minusta olisi ollut seurustelijaksi. Samoin toinen tytär, joka oli tullut jo aiemmin, makaa raatona sängyn pohjalla. Kaiken kukkuraksi ilmoitettiin Pohjanmaalta, että äiti oli saanut jonkin muunkin pöpön, jonkin noroviruksen, ja joutunut oikein sairaalaan.

Ainut positiivinen asia koko lomassa on se, että en luvannut ottaa abien ruotsin suullista tenttiä hiihtolomaksi. Ei tarvinnut sitäkin vielä alkaa järjestellä uuteen paikkaan. Se tuli pidetyksi jo ennen lomaa, joten onpahan yksi asia sentään järjestyksessä. Toinen ihme juttu on, että mies ei tunnu yhtään sairaalta. Häntä ei vaivaa mikään. Mutta olemme ennenkin huomanneet, että sairastamme kumpikin omia tautejamme! Minäkään en yleensä saa hänen sairauksiaan :)