Mukava päiväretki

Kunnon sotamies Svejk, sehän on se vanha tuttu näytelmä sotamiehestä, jolle sattuu koko ajan ja jota riepotellaan viranomaiselta ja laitoksesta toiseen. En ollut onnistunut tuota näytelmää aiemmin näkemäänkään, mutta viime viikolla pääsin eläkeläisten mukana sitä katsomaan, kun sain peruutuslipun. Hämmästyttävän kauan esitys kesti, väliaikoineen peräti kolme tuntia!

Ne jotka olivat joskus nähneet jonkin toisen version pitivät tätä esitystä huonompana. Itse en osaa verrata mihinkään, mutta paikoin alkoi pitkästyttää. Esitystä olisi voinut lyhentää ainakin puolella tunnilla, ellei peräti tunnilla. Olisi pysynyt siten mielenkiinto vireillä koko ajan.

Teatteriesityksen jälkeen oli eräällä viinitilalla ruokailu. Ruoka oli ainakin erinomaista ja ne jotka nauttivat talon viineistä ja pontikasta, kehuivat niitäkin. Itse en ostanut juomapuolta ollenkaan, sillä kaapissa on juomattomia pulloja ennestäänkin. Se tahtoo olla vain joukkohysteria, joka valtaa aina ihmisen tuollaisissa paikoissa. Kun kaikki ryntäävät tukka putkella pullojen ostoon, tuntuu, että ei halua olla erilainen, ja tulee ostaneeksi jonkin pakollisen putelin, jota sitten laittaa kiertoon vaikka jollekin loppasuulle :) :)

Sen verran retki sekoitti päätäni, että jo aamusta lähtien luulin koko päivän päivää lauantaiksi, vaikka oli perjantai, ja minua jatkuvasti valistettiin asiasta. Vieläpä kotiin tultuakin illalla kyselin kotona, ovatko toiset jo käyneet saunassa. Eivät, kun ei kerran ollut lauantai! Enkä ollut saanut nukkumaan mennessäkään päähäni mahtumaan, ettei ole lauantai. Ihan viime töikseni vaihdoin puhtaan yöpaidankin, kuten aina lauantaisin.
Eihän koskaan ole voinut arkipäivää viettää tuolla tavalla joutilaana töistä, vähemmästäkin ihminen sekoaa.

Kaiken kaikkiaan, yksi kokonainen päivä meni ihan hujauksessa, ja ihanhan sitä alkoi odottaa lopullista eläkkeellepääsyä, kun eläkeläisillä noin mukavia retkiä tuntuu olevan.