Jakso pärähti käyntiin

Niin sitä sitten alkoi työjakso. Ei tietenkään ollut kaikilla heti kirjaa, se nyt olisi ollutkin jo liikaa. Mutta muuten lähti käyntiin kaikki tuttuun tapaan. Etäopetustuntikin meni ihan ok, paitsi että kaikki eivät suostu toisessa päässä näyttämään naamaansa, istuvat niin että näkyy vain käsivarsi. Mistäs minä tiedän, onko siellä alkuperäinen henkilö ollenkaan vai heidän stunttinsa. Mutta enhän minä varmaan tuntisi muutenkaan. Tunnistan vain lähinnä kameraa istujat.

Tuntien jälkeen oli yhden keittäjän 60-vuotiskahvit. Hän taitaa olla ainut, joka on ollut tässä työpaikassa aina. Eli siis koko ajan kuin minäkin. Hän on tullut jopa kolme vuotta minua aiemmin.

Ja heti kahvien jälkeen olikin kiiruhdettava kampaajalle, jossa vierähti pari tuntia. Näin sitä tuntee taas nahoissaan, miten päivät voivat venyä erinäisistä syistä pitkiksi. Samanlainen tahti tuntuu jatkuvan koko viikon. Huomiseksi on mukavasti luvassa koulun jälkeen yhtenäiskoulun kokous (tietysti taas jokin ylipitkä maratonkokous :), minkä jälkeen heti kansalaisopiston tunnit. Loppuuviikko meneekin mukavasti abien kanssa preliminääreissä ja äidinkielen koetta valvoessa. Hohhoijaa, ihan jo pelkästä ajatuksesta tuntuu kuin ei ikinä olisi mitään vapaajaksoa ollutkaan.