Tämä kuva on opehuoneen ikkunasta tässä eräänä päivänä. Ei riitä, että jo kerran metrin pituiset jääpuikot on tänä talvena porattu ja hakattu irti, vaan tilalle on kasvanut uudet, ja entistä ehommat ja mahtavammat. Nyt puikot roikkuvat jo ikkunan edessä. Tuo yksi paksuin on niin valtava, että sen kärki on jo ikkunan alareunan kohdalla ja tyvestä se on ainakin nilkan paksuinen, miksei jonkun ohuemman henkilön reidenkin kokoinen. Talo siis falskaa joka reiästä.
Ei lämpöhukka ole ainut ongelma tässä laitoksessa. Sisäilmaongelmat alkoivat jo yli 20 vuotta sitten, kun remontin yhteydessä laitettiin koneellinen ilmastointi. Tekeleeestä tuli susi jo alun perin. Mutta kuten aina, tällaisilla asioilla on taipumus vain olla ja muhia. Monilla oli jo alkuunsa ongelmia hengityksen ja silmien kanssa. Eräs ope tuli kovin allergiseksikin pölylle, kissoille ja koirille ja mille kaikille mahdollisille, ja oli ihan vähällä ettei oireilu muuttunut astmaksi.
Nyt eräänä päivänä tuo jo vuosia sitten eläkkeelle jäänyt ope kävi meillä ja hän huomasi, että ei nenä ja silmät alkaneet vuotaa, vaikka meillä oli taas kissat hoidossa. Kun ope pääsi huonoilmaisesta työpaikasta eroon, hävisi moni allergiaoire ja silmien kirvellys. Eivätkä opettajat ole ainoita, jotka huonosta ilmasta ovat kärsineet. Monilla monilla oppilailla on ollut samanlaisia vaivoja. Asia vain tahtoo unohtua, kun oppilaat muutaman vuoden kuluttua lähtevät pois.
Mutta ei taida olla ainut rakennus tässä maassa, jossa kärsitään huonosta ilmanlaadusta sisätiloissa. Ja parannuksesta ei kai tietoakaan.
torstai 21. helmikuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Heippa Kirlah!
Onpa kiva blogi sulla! Olen nyt viettänyt täällä muutamana päivänä monta tuntia (hiihtoloma) ja on ollut kivaa.
Ja sitten löysin jonkun tekstisi perusteella tuon Suomalaista elämää -blogisikin. Sekin sopii just mulle! Olin juuri tässä jonain päivänä ajatellut, että turha minun on enää uusia kieliä yrittää ajatella opettelevani, mutta voisin syventää vanhoja. Saksaa olen viimeksi puhunut vuonna 1982 :-) Ilokseni kuitenkin huomasin, että varsin mainiosti sitä yhä ymmärrän, kun yhtä saksankielistä nettisivua osuin lukemaan. Nyt aion viritellä muistikuvia saksan kielestä tuon sinun blogisi avulla, kun siinä niin ystävällisesti on suomenkieliset tekstit, jos ei satu jotain sanaa ymmärtämään.
Onpa mukava kuulla, että joku sentään jaksaa lukea tätäkin, ja vieläpä sitä saksalaistakin, jota en enää aio päivittää. Siinä olen kuvannut suomalaisen vuoden kiertokulkua pari vuotta ja blogi on jotenkin tullut tiensä päähän.
Juu, ymmärsinkin, ettei se päivity. Mutta eipä haittaa (ainakaan vielä :) sillä riittää siinä lukemista pitkäksi aikaa. Ja sitten ehkä jo osaankin taas saksaa niin hyvin,että siirryn paikallisiin blogeihin :-) :-) nimimerkki ylen optimistinen sekä saksan kertaamisen tehosta että kestosta.
Lähetä kommentti