Tyhjätään nyhjästä

Kun tämä loma vain jatkuu ja jatkuu ja on muutenkin kaikin puolin kurja, pitää nyhjätä tyhjästä ja repiä riemua ihmisten toilailuista, lähinnä tietysti omista. Pitkillä matkoilla sattuu aina kaikenlaista odottamatonta. Ajaessani loman alussa Pohjanmaalle huomasin yhtäkkiä, että tuulilasin pissapojasta ei tullut tippaakaan nestettä. Oli unohtunut kotoa lähtiessä tarkistaa pesuneste. Pyyhkimet raapaisivat ravan viiruiksi ja raidoiksi tuulilasiin ja raitojen välistä tihrustaen sitten ajettiin huoltoasemalle, jota ei liioin tullut vastaan ennen kuin matkan puolivälissä.

Nesteen ostettuani olin tyytyväinen, että kyllä minä nyt osaan laittaa sen oikeaan reikään konepellin alle. Olin nimittäin vuosi sitten samanlaisessa tilanteessa, jolloin piti ajaa matkan varrella vävypojan luo ja katsoa tarkasti, miten hän toimi. Konepellin avatakseni painoin siis vivusta, ja boing! bensatankin luukku pongahti auki. Oho, ei ollutkaan samassa paikassa konepellin avausklipu kuin edellisessä autossa. Mistäs ihmeestä se vävy silloin avasikaan... Löytyi vipu lopulta, mutta kun ei ollut trattia, losotti osa nesteestä maahan.

En minä ainut töpeksijä ollut silläkään huoltoasemalla. Yksi mies oli ajanut autonsa väärin päin tankille ja yritti vetää bensaletkua auton yli toiselle puolelle. Ei meinannut millään uskoa, että pituus ei riitä, kiskoi ja kiskoi vain. Olisi päässyt vähemmällä kun olisi kääntänyt heti suosiolla autonsa oikein päin. Vähimmällä olisi tietysti päässyt, kun olisi alun alkaenkin ajanut oikein päin tankeille. ;)

Huoltoasemalla kahvijonossa edessäni oleva mies heti kahvin otettuaan maistoi sitä ja irvisti. Kysyin oliko laihaa. "Ei kun erittäin vahvaa, ei näy pohjaa!" mies vastasi. Sitten hän tökkäsi sormensa kuppiin ja jatkoi: "Se on tietysti näkökulmakysymys. Juu, kyllä tämä laihaa on, sormi kuultaa läpi!"

Seuraava todellinen hölmöilyni on pantava kuumeen piikkiin. Lähtiessäni Seinäjoelta olin ajanut jo kahden liikenneympyrän ohi. Korvissa humisi ja soi ja vilu puistatti kehoa. Toisen ympyrän jälkeen päähäni iski, että jestas sentään, siitähän olisi pitänyt kääntyä jo Jyväskylään päin. Ei muuta kuin takaisin. Ympyrää kiertäessäni päässäni vilisi vain Tanelinrantaa ja Rovesta, mutta mihin suuntaan ne viitat oikein osoittivatkaan, ei harmainta aavistusta. Sitten jo toista kierrosta ympyrässä pyöriessäni muistin, että ne ovat viime aikoina lisänneet ympyröitä matkan varrelle useita. Olin alun perin ollut sittenkin ajamassa oikein, mutta jokin vinksautti ajatukset. Ei muuta kuin ulos ympyrästä ja vasta seuraava oli oikea.

Olen yli 20 vuotta ajanut tätäkin kyseistä reittiä ja tiedän aivan varmasti, mistä pitää ajaa, mutta näköjään sairaana ei järki oikein kulje extra priimasti. Aloin pelätä, miten loppumatkan käy, kun jo alussa jumettaa, mutta ei ollut ongelmia. Mites sitä suorilla teillä mitään ihmeitä pääsisi tapahtumankaan.