Meillä on kuitenkin toisin. Paikkakunnalla järjestetään vuosittain Kalevalan-päivän tienoilla kulttuuritapahtuma, jossa alakoulun kuudesluokkalaiset ovat tehneet annetusta Kalevala-runosta kuvituksen, tekstin tai näytelmän. Paras tyttö ja paras poika palkitaan sekä he saavat arvonimet Pikku-Elsa ja Seppo Ilmarinen. Järjestävänä tahona ovat Kalevalaiset Naiset yhdessä alakoulun opettajien kanssa.
Eilen illalla oli Kalevalaisten Naisten kokous, jossa suunnittelimme oppilaille tehtävät. Tänä vuonna on käsittelyn alaisena runo 15. Sen mukaan tämä on jo viidestoista kerta tuon laatuista tilaisuutta, sillä runoja on alettu käsitellä vuosittain järjestyksessä teoksen alusta lähtien. Askaretta riittää siis vielä yli 30 vuodeksi!
Kalevala on itse asiassa kiehtova teos. Kyllä se minusta pärjää Harry Potterille tai muille taruolennoille. Se mikä varmaan useimpia Kalevalassa rasittaa on juuri kielen kankeus. Sellaisetkin sanat kuin uksi, hurme, suka, värttinä ovat ainakin nuorille ihan vieraita. Hieman totuttelua vaatinevat sellaisetkin ilmaukset kuin "katseleikse, käänteleikse" tai toisto, jonka sanat eivät sinällään välttämättä aukea selittämättä: "riutumahan riihipuiksi, kaskipuiksi kaatumahan". Tuntenevatko lapset tai nuoret enää sanoja riihi tai kaskikaan.
Mutta eihän joka sanaa tarvitse erikseen selitelläkään. Pääasiahan on juonen sisältö, jonka alakoulun opettaja osaa tuoda erittäin hyvin selväksi oppilaille. Oppilaat ovat jopa laulaneet tiettyjä tapahtumakohtia, minkä jälkeen oppilaat ovat pyytäneet että lisää, lisää!
Tekstit
7 kommenttia:
Mainio Kalevala-postaus.
Mukavaa löytää blogiisi pitkän tauon jälkeen. Poistin yhdessä vaiheessa erehdyksessa koko sivurullani enkä ole ehtinyt etsiskellä kadonneita lampaita kovin aktiivisesti.
(Saa nähdä miten pääsen ohi sananvarmennuksesta; vaikuttaa työläältä. No katsotaan !)
Hyvin samaa mieltä tästä iki-ihanasta kalevalasta, jäin miettimään minkäläinen Kalevala itselläni nykyään on, aika vaatimaton on ollutkin, niistähän on tosi hienojakin painoksia.
Pakkopullaa se kyllä koulussa olikin kuten taisi olla Seitsemän veljestäkin jota kyllä luettiinkin ja minusta oli kiva olla Eeron roolissa:)
Rita: kiitos käynnistä. Poikkeahan toistekin :)
Sanavahvistukset ovat kauheita, mutta aina jos vähäksi aikaa poistan sen, alkaa tulla rutkasti roskapostia, sellaista englanninkielistä. Mutta olen huomannut, että ainakin itse pääsen helpostikin kommentoimaan ihmisten blogeja, jos olen jo valmiiksi kirjautunut Googleen.
Mustis: Luin juuri jostain vanhasta lehtileikkeestä, että Kalevala on edelleenkin parasta ja suurinta, mitä suomalaisilla on tarjota maailmankirjallisuuteen.
Tykkään. Ostin varmaan Ykköselle Lasten Kalevalan, mutta en tiedä, onko hän tai sisaret olleet kauhean innostuneita. Minä olin ja olisinkin ottanut kirjan itselleni, jos olisin arvannut, ettei kukaan jaksa sitä lukea. Mummolaan kun tulisivat, olisi PAKKO kuunnella :)
Vallaton mummeli: Varmaan mummo osaakin kertoa Kalevalaa lapsille sopivasti.
Itse olen keksinyt Kantelettaren, jossa on aivan oivia runoja lapsille, mitä ennen oli Aapisessakin.
Heippa yläkoulun puolelta! Tarttee kertoa (kun tänne eksyin), että Kalevala on nykyisin oppilaitten lempiaiheita. Mulle tuli juuri äikänopekollega nauramaan, että hänen oppilaansa olivat kinuneet häneltä, että olis jo aika heilläkin alkaa se kiva jakso. Hän oli ihmetellyt, että mikä se sellainen sitten olis. No, kansanrunous, olivat oppilaat todenneet. Siis ysiluokkalaiset.
Näillä on niin vähän etukäteistietoa Kalevalasta, ettei ole ennakkoluulojakaan. Ja kun Kalevala tosissaan on kuin saippuaviihdettä: naidaan tai etsitään naintikohdetta (tai naidaan vahingossa tai tahallaan omaa siskoa), tapellaan ja isketään irti pää kolisten lattialle, zombejakin löytyy useampia - niin mikäs sitten olis oppilaista mielenkiintoisempaa. Ikinä ei uskaltais nykykirjallisuudesta valita oppilaitten luettavaksi niin uskallettuja kirjoja kuin Kalevala!
anonyymi: Kauhujuttujahan siellä Kalevassa todella löytää. Niin kuin vaikkapa tässä 15:nnessä runossa, jossa lemminkäinen on tapettu ja ruumiin palaset levitelty pitkin jokea. Sieltä äiti sitten haravoi poikansa osia! Kauhujuttua todella.
Lähetä kommentti