Ostosturistin työpäivä

Tänään oli kaupungissakäyntipäivä. Uskokaa tai älkää, kyllä työstä sekin käy. En sentään herätyskelloa laittanut soimaan, mutta heti kun vain kynnelle kykeni, oli aamulla suunnistettava matkaan. Pitkää puutelistaa tavaten sitten juostiin tukka suorana paikasta toiseen. Ja kuinka ollakaan, kaikkein tärkeimmät asiat minulla unohtui kun en ollut muistanut viikkojen aikana merkitä puutelistaan.

Kuten nyt esimerkiksi käsilaukun sankojen korjauttaminen suutarilla. Jo Viron-matkalla marraskuussa huomasin, että melkein uudesta käsilaukusta olivat sangat katkeamispisteessä. En ymmärrä, miten niin heikosta materiaalista tehdäänkään laukkuja nykyään. No se siitä, ehkä ensi kerralla.

Kävimme viemässä muovikasseja vähän väliä autolle. Kun takakontti alkoi olla täynnä tavaraa, aloimme täyttää sisätiloja. Kuulen jo korvissani ihmisten naureskelun, että juu juu, kyllä tiedetään akkojen ostosreissut. Mutta hyvähän sitä on sellaisen naureskella, varsinkin kaupunkilaisen, joka voi vaikka joka päivä ostaa kaupan ohi kävellessään tavaran kerrallaan. Sellaisesta ei pääse kukaan naureskelemaan. Mutta minulle oli annettu jo hyvissä ajoin ukaasi, että on tuotava pähkinöitä linnuille. Ajoimme siis ekaksi Hong Kongiin ja raahasimme kaksi kymmenen kilon pussia takakonttiin. Johan kontti siitä tuli puolilleen, varsinkin kun siellä on talvisin aina varalta pieni hiekkasäkki ja lapio liukkaiden tai lumisten teiden varalta.

Ei minusta turhaa ollut sekään, että ostin kaksi puseroa miehelle. Hänellä ovat alkaneet vaatteet roikkua päällä, sillä vuoden mittaan hän on laihduttanut 40 kiloa ja vanhat vaatteet näyttävät viljasäkeiltä päällä. Ja kaikenlaista dödöä ja tiskirättiä, salaatinkastikkeita, joita ei lähikaupoista saa, piti lappaa ostoskärryihin. Tavallisesti ostan aina kuhaakin, koska täällä vesien äärellä asuvina emme sellaista herkkua näekään. Mutta niin on mennyt Suomessa alas päin ruokakulttuurikin, että ei ollut kaupassa kuin lohta, jota saa omaltakin paikkakunnalta. Oli jotain vietnamilaista ihme kalaa, jonka nimeä en muista. Ei oikein olisi innostanut niin kaukaa tuotu kala, mutta otinpahan nyt kerran kokeeksi. Samahan kai se sitten, mitä suuhumme mätämme, onkohan suomalainen kala yhtään sen myrkyttömämpää.

Itse asiassa ainut heräteostos oli talvikengät. Ostin suomalaista tekoa, vaikka olivatkin huiman kalliit. Mutta ne sopivat hyvin nimenomaan tällaisen suomalaisen jalkaan ja niissä on pohja tehty juuri meidän lumisille ja liukkaille kaduille. Syksyllä olin hölmöyksissäni ostanut kauniit parinkympin talvikengät, joissa meinasivat varpaat jäätyä pakkasilla, muistaakseni made in Korea.

Venäläisiä asiakkaita olivat kaupat pullollaan. Ei voi kuin olla tyytyväinen, että heitä tulee tänne ostoksille. Kyllä olisi Itä-Suomi entistä autiompi ja ruuhka-Suomi entistä tukkoisempi, jos täällä ei noita turisteja olisi. Heidän ansiostaan on meillekin täällä runsaasti liikekeskuksia ja valikoimaa. Muistan vielä oikein hyvin, millaisiksi olivat 10-20 vuotta sitten itäsuomalaisten kaupunkien keskustat taantuneet, kun ihmiset alkoivat kiihtyvällä vauhdilla hiissata itseään eteläiseen Suomeen.
Melkein kellon ympäri kesti tämä ostosturistin työpäivä, mutta mitä sitten!