Lähitontilla

 Tulipalokohan se tuolla käryää? Ei suinkaan, vaan harvinaisena näyttäytyvä aurinko sattui osumaan haketuspölyyn. Kuva on jo siltä päivältä, kun oli vuoden pimein päivä eli talvipäivän seisaus ennen joulua. Itse asiassa se taisi olla talven valoisimpia päiviä, sillä sen jälkeen ei aurinkoa ole juuri näkynytkään.

Tämä kuva on jo aiemmin syksyllä otettu samasta tilanteesta. Kaksi kertaa viikossa, maanantaisin ja perjantaisin, tulevat risujen ja polttopuun hakettajat viereiselle tontille, tekevät puista haketta, jonka vievät lämpökeskukseen. Tänäänkin kuuluu tontilta kova jyrinä miesten työskennellessä. Hake lingotaan suoraan kuljetuskonttiin ja reissuja lämpökeskukselle tulee useita päivän aikana.

Alkuaikoina hakettajat tekivät varastoon tontille valtavia kasoja, joista lämpökeskuksen hoitajat hakivat haketta aina tarpeen mukaan. Mutta ulkona seisoessaan hake oli märkää tai lumista tai siihen sekoittui maasta hiekkaa, joka tukki laitoksella polttimot. Siitä syystä on siirrytty murskaamaan puut aina tarpeen mukaan. Siinä on vain ongelmana, että viime pakkasillakin tarve olikin suurempi kuin oli osattu odottaa ja miehet joutuivat tulemaan sunnuntainakin töihin.

Viime syksynä oli tuota samaista haketta tehty iso kasa tontille odottamaan pururadalle viemistä varten. Kun kasalle satoi vettä ja sen jälkeen tuli lämmintä, alkoi kasa höyrytä ja kompostoitua. Tietysti kauhean hajuiset höyryt tulivat suoraan meidän pihaamme, ja ellei olisi tullut kylmempi sää ja kasa jäätynyt, olisin tehnyt kyllä valituksen meidän myrkyttämisestä. Ihmettelemmepä vain, miksi kasaa ei vietykään pururadalle.