Ystävänpäivänä

Hupsista, että oli unohtunut ystävänpäiväkin. Kunnes sitten alkoi tulla postikortteja, tekstiviestejä ja muita huomionosoituksia. Pitäisiköhän minunkin vihdoin alkaa huomioida ihmisiä ystävänpäivänä. Oppilaat olivat huomioineet päivän koulussa siten, että olivat ripustaneet kaulaansa ison vaaleanpunaisen pahvisen sydämen. Aina kun olivat halanneet jotain henkilöä, sai kirjoittaa sydämeen halatun nimen. Toivat opehuoneeseenkin sydämiä.

Muistui mieleen, mitä suomalainen iäkkäämmänpuoleinen naispuolinen opas kertoi ystävänpäiväkokemuksestaan Kanarialla vieraassa kulttuurissa. Nythän on niin, että ystävänpäivä yleensä muissa kulttuureissa merkitsee rakkauden ja rakastavaisten päivää, ei ystävänpäivää kuten Suomessa. Vaikka opas oli tämän aina tiennyt, tuli hän kuitenkin toivottaneeksi eräälle naispuoliselle samassa talossa asuvalle ystävälleen hyvää ystävänpäivää. Rouva oli kauhistunut hirveästi ja mennyt kumman näköiseksi. Hän ei oikein tiennyt, mitä sanoa ja miten suhtautua. Hän nimittäin käsitti suomalaisen naisen tuntevan häntä kohtaan syvällisempiäkin tunteita, kuten rakastavaiset yleensä.

Kun suomalaiselle valkeni mokansa, hän yritti kovasti selitellä päivän merkitystä Suomessa, mutta selitys ei oikein kuulemma koskaan parantanut rouvan traumoja. Rouva oli kyllä sen jälkeenkin jutellut ja ollut ihan ystävällinen, mutta oli selvästi halunnut pitää etäisyyttä.

Eri kulttuurien tuntemus on siis tärkeää. Ja tärkeää on myös yrittää käyttäytyä sen mukaan, ettei tulisi peruuttamattomia vahinkoja.
!Feliz día de San Valentín!