Lunta, seuroja ja munimattomia kalkkunoita

Vaikka lumi voi olla kaunista katsella, se voi olla myös erittäin vaarallista. Tänään kaupungissa käydessämme tapasimme miehen, joka oli nähnyt, miten korkean kerrostalon katolta oli romahtanut kauhea lumikasa jalankulkijan päälle. Allejäänyt oli mennyt tainnoksiin, mutta vironnut kohta. Oli luultavasti mennyt joitain jäseniäkin poikki. Ainakin paikalle oli hälytetty ambulanssi. Kylläpä sille jalankulkijalle sattui koettelemusta saman päivän osalle. Hän oli ollut juuri tulossa lääkäriltä, kun joutuikin kotimatkalla sairaalaan.
Ja juuri eilen illalla viimeksi varoiteltiin televisiossakin, että lumet on pudoteltava pois katoilta. Se on nyt erittäin raskasta, sillä lämpötila on nollassa.

Matkalla näimme taas järven jäälle ajetun auton, joka on kai jätetty sinne siksi, että se uppoaisi jäiden sulettua näkymättömiin. Ihan samanlainen tapaus kuin viime talvenakin. Taidan ilmoittaa jonnekin, kun vain tietäisin, kenelle ensimmäiseksi kannattaisi.
***
Ja missähän nyt oli seurat, kun linja-auto kuljetti sinne taas tyhjiä penkkejä? -Näinhän Pohjanmaalla sanottiin ennen, jos linja-auto ajoi tyhjillään. Noista penkkien kuljettamisten määristä päätellen täällä päin pidetään nykyään useinkin seuroja.
Tuli kumman huono omatunto, sillä juuri olimme ehtineet kotiin omalla autolla, kun linja-auto körötteli tyhjillään perässä samasta suunnasta.

Ja sanonnoista puheen ollen: eilen illalla espanjan tunnilla tuli puheeksi kalkkuna eli espanjaksi pavo. Siitä muistui mieleeni ne ajat, kun Paavo Noponen oli urheiluselostajana radiossa. Kun kerran oli jotkut urheilukisat Espanjassa, ihmiset olivat kovasti nauraneet miehen nimelle. Pavo no pone tarkoittaa espanjaksi, että kalkkuna ei muni. Kun tätä kerroin opiskelijoilleni, ei kukaan muka ollut kuullut tuotakaan sanontaa, vaikka opiskelijoissa on minuakin vanhempia henkilöitä. Vai eivätkö ihmiset sitten vain yleensä kiinnitä huomiota mihinkään kielellisiin juttuihin.