Jokunen kuva

Tässä ihan vain muutama kuva Kanarian-matkalta. Melkein kaikki ihmiset ovat siellä käyneet, joten ei pitkiä selostuksia. Tämä oli minulle muuten eka kerta kyseisillä saarilla.

Yleisnäkymää Teneriffan saarelta matkalla eteläiseltä lentokentältä pohjoiseen, Puerto de la Cruziin.

Orotavan laakso.

Matkalla länteen, Mascan kylään.

Ja tuonne jonnekin käsittämättömän kauas mutkien taakse pitäisi päästä. Voitteko kuvitella, miten eristyksissä ihmiset ovat asuneet, vasta 1990-luvulla ovat saaneet tien, asukkaita n. 100.

Ja tällaista Mascassa sitten oli. Aivan ihanaa ja idyllistä. Kannattaa ehdottomasti mennä, jos vain hirviää ajaa tiellä.

Matka Teide-tulivuorellekin oli elämyksellinen monin tavoin. Tunteiden skaalan sai vaihtelemaan ihastuksesta kauhistukseen. Jonnekin yli kolmen kilometrin korkeuteen ajettaessa oli kasvillisuusvyöhykkeitä useita. Mäntymetsät olivat hienoja, kuvassa myrskyn tuhoamaa metsää. Kaikki ne paikat, joihin on istutettu ei-kotoperäisiä puita, ovat myrskyssä tuhoutuneet, kuten sodan jäljiltä on näkymä. Sumu vielä lisää aavemaisuutta.
Tänne matkatessa sattui vastaantulevalle linja-autolle haaveri: takapyörä luiskahti betonikouruun ja auto repi kalliosta kappaleen.

Tässä ollaan jo pilvien yläpuolella. Näissä pallomaisissa pensaissa olisi kukinta-aikaan valkoiset tai keltaiset kukat, varmaan upeaa. Mutta täällä ei ole satanut pitkiin aikoihin, joten kaikki kuivuu. Etäällä siintävä sininen ei ole merta, vaan siellä ovat alapuolellamme olevat pilvet.

"Menemme katsomaan ruusua" sanoi opas. Eikä se ollutkaan kasvi, vaan tällainen kivimuodostelma. Kooltaan ainakin 2-3 kertaa ihmisen koko.

Köysiradalla vihdoinkin Teiden huipulla.

Ja taas välillä käsitöitä.

Viljeltyjä rinteitä. Banaaniplantaaseja oli paljon, mutta ei olekaan näköjään tullut kuvaa niistä.

Loro parque Puerto de la Cruzissa on myös hyvä käyntikohde. Katsoimme neljä showta: delfiini- papukaija- hylje- ja valasshown. Parhaat olivat ehkä delfiini- ja hyljeshow, sillä niitä eläimiä voi kouluttaa eniten.
Hieno akvaariokin siellä on, kaloja uiskentelee myös pään yläpuolella. Ja lintuja ja orkideoja ym. ym.

Eikä Espanjassa voi käydä, ellei juo sangriaakin.

Eikä missään voi käydä ellei syö välillä. Tässä eräs argentiinalaistyylinen ravintola, jossa noutopöydässä rutkasti erilaisia salaatteja. Sitten alkoi tulla pöytään miekassa kypsytettyjä lihoja. Oli kanaa, possua, nautaa, kaikkea ja monenlaista. Miksei ihmisellä ole lautasen tilalla pesuvati ja vatsalaukun tilalla jauhosäkin kokoinen laitos.