Vipinäinen viikko

Viikko on ollut niin monipuolinen, että ei paremmasta väliä. Saksalaiset ovat ihmetelleet hankikantoakin, aamuisin on voinut huoletta juosta parin metrin korkeudelle lumikasan päälle uppoamatta. Mutta mikä ihmeen hinku suomalaisilla on opettaa ulkomaalaisille aina ne kamalimmat sanat kielestä. Ja minä onneton satuin kysymään. Eräskin sanoi oppineensa sanan "vitto", minkä merkitys ei meinannut minulle aueta ennen kuin oppilas mainitsi toisen oppimansa sanan "tyhmä".

Mämmiä on joku jo saanut maistaa, samoin minun luonani ollut opettaja. Ope kyllä söi ja osti pienen purkin Saksaankin maistiaisiksi. Halusi ehdottomasti ostaa mukaan vaniljakreemiäkin, jota vatkataan mämmin päälle. Minustakin siten mämmi on aivan yliveto jälkiruoka, en välitä siitä niinkään kerman tai maidon kanssa, mutta nam miten se on hyvää vaniljavaahdon kanssa.
Kylmäsavulohipasta oli opettajasta niin hyvää, että hän ähki vielä seuraavanakin päivänä. Yleensäkin lohi on melkoisen varman onnistunut valinta ruoaksi ulkomaalaisvieraille. Mutta meidän perheessä ei välitetä kovin voimakkaista varpaanvälijuustoista, joten ope osti itse voimakkaampaa juustoa ja laittoi sen ruokapöytään. Pitänee muistaa ostaa voimakasta juustoa seuraavan kerran, kun tulee ulkomaalaisia.

Kun oppilaat olivat keskiviikkona koulussa, kävimme open kanssa Mikkelissä kauppojen antia ihmettelemässä. Mikkelissä on saatu valmiiksi maanalainen parkkihalli. Minä kun en ole koskaan ennen parkkeerannut parkkihalliin, muodostui sekin meille melkein seikkailuksi. Ensinnäkin halliin ajaessa eivät ovet auenneet meille. Aloin peruuttaa luiskalta takaisin, ja vasta nyt liiketunnistin jostain syystä toimi. Takaisin tullessa yritin työntää korttia koneeseen, mutta nytpä ovet vuorostaan lennähtivät ihan itsestään levälleen. Joku kuuluttikin jotain, mutta en ehtinyt hätäpäissäni kuunnella. Saksalainen käski minun ajaa avonaisesta portista ulos, väitti, että kuuluttaja käski ajaa ulos. Mistähän se senkin oivalsi! Vasta nyt myöhemmin olen saanut tietää, että Mikkelissä on uusinta tekniikkaa, eikä ulos mennessä tarvitsekaan työntää korttia koneeseen, mikäli portti on auki.

Minä kun olen iankaikkinen hölmö, en syksyllä saksalaisten tulon ajankohtaa järkättäessä muistanut ollenkaan, että minulla on synttäritkin samoihin aikoihin. Ulkomaalaisten tulo sitten ratkaisikin, että en viettänyt tasalukusynttärijuhlia ollenkaan. Sen sijaan kutsuin opettajia meille illanviettoon kieliä puhumaan. Ja kerrankin ymmärsin, että ei ihmisen tarvitse kaikkia tarjottavia itse tehdä, joten tilasin valmiina. Enpä ollut koskaan ymmärtänyt, että juuri tarjottavien itse värkkääminen on minua stressannut aina kaikkein eniten. Minä kun en ole mikään kokki ollut koskaan. Ilta oli tosi kiva. Paljon mukavampi kuin iso porukka jäykistellen juhlatamineissa ja kukaan ei tuntisi toisiaan, jolloin pitää keksiä jotain sanottavaa vieraalle ihmiselle aidasta ja aidanseipäästä.

Jälkikasvu tuli kylään, kun saksalaisope oli saatu kotimatkalle, joten toimintaa on ollut tässä kiitettävästi. Huomisaamuna tulee koululle paikallislehden toimittaja haastattelemaan saksalaisia, joten jännä nähdä, millaisia kommentteja antavat.