Pääsiäismunia

Tänään viettävät koulussa opehuoneessa munapäivää pääsiäisen kunniaksi. Jokaiselle on arvottu  kaveri, jolle hommaa täksi päiväksi jonkinlaisen munan oman näkemyksensä mukaan. Olisi kovasti tehnyt mieli ottaa osaa tai ainakin mennä katsomaan ja kuvata. Mutta kun muutenkin olen joutunut menemään koululle joka päivä, vaikkei minulla ole kahteen viikkoon ollut tunteja, yrittää mieskin minua pidätellä kaikin voimin sinne ryntäämästä. 

Toisaalta hyvä, etten mene sinne. Ehkä kumminkin olisivat hommanneet minulle raa´an kananmunan ja läiskänneet sen päähäni, sillä kollegat ihmettelevät joka päivä, että taasko sinä tänne tulet. Tai muut kaverit. Joku jo melkein alkoi laskea, montako tuntia "ylimääräistä" olen ulkomaalaisvieraidenkin takia tehnyt työtä. Mutta opettajanahan ei voi oikeastaan aina tehdä eroa, mikä on työtä, mikä vapaa-aikaa. Raja on jonkin verran häilyvä.

No onneksi on tulossa kohta vieraita, ettei tarvitse pohtia, mennäkö koululle vai ei. Ei minulla sinne mitään hinkua ole. Mutta eilenkin oli pakko mennä, kun olin unohtanut erään abeihin liittyvän tärkeän asian. Senkin toimittamisessa vierähti puoli tuntia. Ja oman pöydän siivoamisessa on tässä parin viikon aikana huvennut yksi jos toinenkin tunti. Lopulta en enää jaksanut erotella yksittäisiä papereita, vaan työnsin nipun sellaisenaan kaappiini. Siinähän sitten lajittelen kasaa ensi syksynä.

Mutta tänä aamuna heräsin hyvissä ajoin saattelemaan saksalaiset vieraat linja-autoon. Vielä muistui mieleen, että saksalaisope ihmetteli joka kerta sellaistakin asiaa kuin servettien erilaista laittamista kahvi- ja ruokapöytään. Minähän en osaa mitään monimutkaisuuksia, ihan vain kupin korvaan työnnän servetin viuhkana keskeltä. Tai sitten se tyypillinen, että servetti tuetaan lusikalla kupin taakse kauniiksi viuhkaksi. En ollut ymmärtänyt, että tällainenkin aiheuttaisi kovasti hämmästelyä. Sattuipa ope näkemään televisiossa jonkin suomalaisten poliitikkojen kahvitilaisuuden, ja hihkaisi, että katso, samalla tavalla laitettu servetit kuin sinullakin! No olipa ihmettä.

Kanat, tiput, munat kuuluvat suomalaiseen pääsiäiseen, miksei puputkin, mutta vähemmän. Saksalaiset oppilaat näkivät nyt päiväkodista lähtien useissa paikoissa kanojen ja tipujen askartelua. Joku mainitsikin, että heillä Saksassa on paremminkin koristeina pupuja, vähemmän kanoja. Ja saksalaiseen pääsiäiseenhän kuuluu suklaamunien piilottaminen puutarhassa. Joku ihmettelikin, miksei meillä ole tämä tapa laajemmin levinnyt. Heidän on varmaan vaikea kuvitella, että jos pääsiäinen sattuu olemaan jo maaliskuussa, ja meillä on vielä täys talvi silloin, ei ole kiva etsiskellä suklaita kyynärpäitä myöden lumihangesta.