Mikä luterilainen työmoraali

Eivät suomalaiset ole niin työteliäitä ja työtärakastavia kuin mielellämme annamme itsellemme kertoa. Tämän sain karvaasti kokea minäkin eilen, kun piti saada virastosta ihmisiä kiinni. Kaupunki on luvannut minun ostaa itselleni merkkipäivän johdosta jotain konkreettista tietyn rahasumman edestä. Koska olen aikonut ostaa kameraani kauko-objektiivin, huomasin, että nyt on tilaisuuteni tullut. Objektiivi kuulemma maksaa huomattavasti enemmän kuin mitä kyseinen rahasumma olisi, joten minun oli saatava yhteys johonkin henkilöön, joka osaisi kertoa, miten minun on käytännössä meneteltävä.

Internetistä löytyy heti tietoa silloin kun se ei ole välttämätöntä, mutta jos nopeasti tarvitset jotain, on tieto kiven takana. Kaupungin työntekijöiden numeroita ei meinannut osua silmään mitenkään. Kun yhden löysin, ei sieltä pitkän ajankaan kuluttua vastattu. Seuraavasta numerosta vastasi keskus. Pyysin tietylle henkilölle, mutta tämä on kuulemma lomalla, seuraavakin tulee vasta 2.5, samoin kolmas. Neljäs oli sairaslomalla, viides oli jättänyt viestin, että tulee vasta 2.5.

Vasta kuudes henkilö vastasi, mutta ensi töikseen ehätti ilmoittamaan, ettei asia kuulu hänelle. Kun hieman kiivaaseen sävyyn aloin vaatia edes jollekin toiselle henkilölle yhdistämistä, tapahtui se. Seitsemäs henkilö oli ihme kyllä työpaikallaan, mutta ei osannut vastata kysymykseen. Mutta oli hämmästyttävän yhteistyökykyinen ja lupasi ottaa selvää heti ja soittaa minulle hetken kuluttua. Niin tapahtuikin, mutta hänen oli käsketty vastata, että jokaisella osastolla on oma toimintatapansa. Minulle annettiin uusi numero, josta hämmästyksekseni vastattiinkin heti. Sieltä sain jopa vastauksenkin.

Mitä tästä pitäisi päätellä? Onko meillä vieläkin liikaa työpaikoilla ihmisiä, kun kenenkään ei tarvitse olla töissä ja kukaan ei tiedä mitään? Selvennettäköön, että en syyllistä tuon kaupungin virastohenkilöstöä, vaan puhun yleisellä tasolla. Joka paikassa alkaa olla ongelmaa, että ihmisiä saa metsästää toden teolla. Jos ei olla koulutuksessa, niin sitten omalla lomalla muuten vain. Sairaslomapoissaolot tuntuvat vähäisiltä muuhun katoon verrattuna.

Mistä suomalaisille on päässyt syntymään käsitys, että meillä muka luterilainen työmoraali. Ei pidä paikkaansa enää meidän päivinämme. Toisaalta olen sitä mieltä, että eivät ihmiset ole koskaan ennenkään niin työtä rakastaneet, mutta työnteko on ollut välttämätön pakko. Enää parin päivän poissaolo ei taloutta kaada. Ja ammattiyhdistysket pitävät huolen, ettei töihin tulemattomia ainakaan pois voi potkia.