Ihmisen aistit vajavaiset

Ihmisen aistit ja aivot ovat vajavaiset, onhan se nyt monta kertaa havaittu ja todettu. Mutta joskus sellainen tuottaa huvittavia tilanteita. Olin kirjoittanut saksalaisopettajalle, että hänen täälläolonsa aikana meillä on tiedossa illanvietto, jonne tulee muitakin koulumme opettajia. Kun tuli tuo päivä, eräs opettaja päivällä erotessamme sanoi, että tavataan sitten illalla. Myöhemmin saksalainen kysyi minulta vaivihkaa, miksi ihmeessä ope sanoi tapaavansa meidät vielä illalla! Häneltä oli siis jäänyt rekisteröimättä tai käsittämättä kokonainen kappale sähköpostissa.

Tuli sitten tuo kyseinen ilta. Olin kutsunut opet meille sähköpostilla ja nimenomaan maininnut, että on tarjolla syötävääkin ja perässä vielä lause, että ei kotona tarvitse etukäteen syödä. Ja kuinka ollakaan. Yksi ope alkoi voivotella ruokaa nähdessään. Hän oli kotonaan juuri ahtanut vatsansa täyteen, ettei tarvitse kylässä nälissään istua! Väitti vielä, ettei kutsussa kyllä mitään ruuasta puhuttu.  :( No oli kyllä mainittu, muut todistivat.

Annettakoon anteeksi. Sattuuhan sitä kaikenlaista. Mutta voiko minulle antaa anteeksi, että minulta on kerran jäänyt näkemättä kokonainen lihaa ja verta oleva oppilas? Tuostakin tapauksesta on jo toistakymmentä vuotta aikaa. Olin saanut ykkösellä uuden luokan. Kysyin järjestyksessä kaikkien nimet ja yksi oppilas oli jäänyt kokonaan huomaamatta. Minä en yksinkertaisesti nähnyt häntä, vaikka hän istui luokassa kuten muutkin.

Tuon jälkeen olin pitänyt luokalle sitten jo ainakin kolme tuntia, kunnes yhtäkkiä hoksasin, että kas, kukas tuossa istuu. Aloin kysellä oliko oppilas ollut matkoilla, kun vasta nyt tulee kouluun. Väitti istuneensa siinä jo monta päivää. Oli varmaan niin, mutta mitä lie näkymättömyyspulveria syöneenä. Tätä tapausta olen aina ihmetellyt. Miten joku voi olla niin ujo, hiljainen ja kertakaikkisen näkymätön, että toinen ei edes näe häntä!