keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Huvittava kieli

Virossa minua viehättää eniten ehkä kieli. Se kun kuulostaa suomalaisesta tosi hupaisalta. Olen ymmärtänyt, että virolaisten mielestä ei suomi kuulosta ollenkaan niin hassulta kuin meistä viro. Ei kai mikään ihme, jos meitä hymyilyttää, kun ensimmäiseksi silmiin osuu kyltti reisiexpertistä, ja sisällä luvataan, että "omal käel reisimine" on helppoa. Käykääpä kokeilemassa! Jo ovelta kysyvät: "Kuidas käsi käyb?" Mitä sitten tapahtuukaan rakennuksessa, jonka seinässä lukee: kohtumaja? Ja harvassa maassa on niin tiheässä veski-kylttejäkään kuin Virossa.
No armahdetaan, ei ole syytä kenenkään säikähtää, että olisi kyse jostain hämäräperäisestä. Omal käel reisimine on omin neuvoin matkustamista ja kuidas käsi käyb tarkoittaa mitä kuuluu?  Veski = mylly ja kohtumaja = oikeustalo (vrt. suomen: oikeus ja kohtuus).

Suurin osa ryhmästämme oli tottuneita Viron-kävijöitä, ja he tiesivät ne tavallisimmat riskisanat, jotka näyttävät samanlaisilta, mutta merkitsevät eri asioita. Kaupassa ei kukaan uskaltanut lausua ääneen, että onpa halpaa, virolaiset olisivat luulleet meidän haukkuvan tavaroita huonoiksi. Siitä syystä jokainen hoki vain, että edullista, edullista. Ja  raamattuja oli myytävänä monessakin kaupassa, eli siis kirjoja. Opetuksen tulkkaajakin sotkeentui kerran ja esitteli kirjaa, jota väitti käsityöihmisten raamatuksi.

Minusta koulukin on virossa hauska sana: kooli. Se ei tietysti kuulosta yhtä kivalta muiden kuin pohjalaisten korvissa, sillä kooli pohjalaisille tarkoittaa pesuvatia. Voitte vain arvata, miten minua huvittaa, kun virolaiset sanovat olleensa koolissa.

Kun tiesin jo etukäteen, että soittaminen virossa on matkustamista ja puhelimella soittaminen helistamista, ihmettelin, kun kuulin jonkun kadulla puhuvan puhelimeensa: "Ma sõidan sulle". Eli lause on virolaiseksi mahdoton. Oletan, että henkilö oli virolainen, joka puhui suomalaiselle ja oli oppinut, että suomalainen ymmärtää parhaiten, kun käyttää välillä suomalaisia sanoja. Tällainen sekakieli on vain kokemukseni mukaan vihoviimeistä. Koskaan ei voi tietää, mitä toinen lopulta tarkoittaa. Täytyy koko ajan kysellä, tarkoitatko nyt viron sanaa vai suomen sanaa.

Eräskin tuttavani kertoi kerran, miten hän aina Virossa käydessään käytti kaupoissa viroa, eli niitä vähäisiä sanoja ja lauseita, joita oli oppinut. Koska puhe ei tietysti ollut täydellistä eikä intonaatio virolaista, eivät virolaiset torikauppiaat edes älynneet toisen puhuvan viroa, vaan ajattelivat tietysti itsekseen, että "kylläpä minä ymmärrän hyvin suomea!" Tuttava onkin alkanut puhua Tallinnassa kaupoissa selvää suomea.


Tällaiselta näytti kintaanteko-ohje viron kielellä.

Ja tuolla otsikollakin on oikeastaan kaksoismerkitys. Huvittav viron kielessä tarkoittaa mielenkiintoista.

5 kommenttia:

Sirkka kirjoitti...

Sukulaiskieliä on mielenkiintoista vertailla.

Sauerkraut kirjoitti...

Kiitos kivoista postauksista! Tartto on kiva kaupunki, olen käynyt monta kertaa :)

Kirlah kirjoitti...

Sirkka: niin on, ja mukava olisi osatakin niitä oikein kunnolla.

Sauerkraut: niin on kiva. Huomasin vain, että kun edellisen kerran kävin kaupungissa, oli toukokuu, ja silloin jäi paljon positiivisempi kuva kaupungista vaikka talot olivat huonompikuntoisia. Nyt oli vielä lunta ja sumua, joten väkisinkin sää näköjään vaikuttaa mielialaan, ajatteli sitä tai ei.

Anonyymi kirjoitti...

> Olen ymmärtänyt, että virolaisten mielestä ei suomi kuulosta ollenkaan niin hassulta kuin meistä viro.

Sori. Olet ymmärtänyt väärin. Jos virolaiset ovat rehellisiä, niin suomi on heistä kamalan huvittavaa. Ja tämä on ihan tuttujen suusta (sekä virolaisesta lehdistöstä). Suomalaisten viron taito nyt vaan tarttuu muutamaan sanaan, und das ist alles... Ankaraa parodiaa suomalaisista Virossa:

http://www.youtube.com/watch?v=mthT5OmHndU

Täytyy vielä lisätä, että virolaisten suomen taito on huonontunut rajusti itsenäisyyden myötä, vaikka tavallinen turisti sitä ei varmaan huomaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tere, tere!

Jah, sa olid leitnud peaaegu kõik need tavapärasimad soome ja eesti keele sõnad, mis tekitavad raskusi soomlasile. Neid nimetakse ”Pulmasõnadeks”. Ma olen õppinud eesti keelt umbes kaks aastad ja minule pole need sõnad enam rasked. Mule meeldib eest keel väga palju, ma olen innustunud sellest nii palju, et ma loen kõik raamatud, mida ma üleüldse loen, eesti keeles. Ma loodan, et ma leidaksin sellise grupi internetist, kus võiks kirjutada eesti keeles. Kirjutamine on küll palju rasem kui lugemine. Kuulamine on minu meelest kergem kui kirjutamine, aga see vajab küll pisut põhitööt enne kui hakab saama täiesti aru mida rääkitakse. See põhitöö tähendab seda, et sa alguseks õpid need kõike tavapärasemad sõnad sõnaraamatudest või õpikuist ja see järel sa loed eesti keelised raamatuid, ajalehti ja ajakirju. Rääkimine, see on see tiptase, kuhu on eriti mugav saada. Et sellise taseme saavutab, peab olla pisut hull, aga see on küll võimalik. Ma soovitan kõikile, kelle eesti keel huvitav, alustada seda õppima. Head aega!