Erilainen matka

Terveisiä Virosta. Tarkemmin sanottuna olin Tartossa neulekinnaskurssilla. Olin jo muutamana vuotena haaveillut pääseväni joskus jollekin käsityökurssille Viroon, mutta aina olivat työt esteenä. Ajattelin ensin, että kai minä nyt osaan lapasia neuloa ilman kurssiakin, mutta ilmeni, että virolaiset neulekintaat ovat aivan oma maailmansa. Parin päivän pakertamisen jälkeen meistä 40:stä naisesta vain yksi sai yhden lapasen valmiiksi. Niin hidasta työ on erittäin ohuella villalangalla ja 1,5 numeron puikoilla. Tai oikeastaan tuli valmiiksi kaksi lapasta, sillä joku neuloi myös tuon kuvassa näkyvän minilapasen.

Ohjelma oli tiivis ja mielenkiintoinen, aina pari tuntia neulomista, sitten jokin käyntikohde, kuten kansallismuseon kansallispuku- ja perinnekäsityöosasto, jossa valtavat määrät kirjokuvioisia käsitöitä. Oli myös kiertoajelu Tarton kaupungissa, jossa näimme eri kaupunginosia kauniine pitsisine puutaloineen. Suuri osa taloista on vielä kunnostamatta, mutta ehkä vähitellen. Voi vain toivoa, että ne aikaa myöden kunnostetaan tai rakennetaan vanhan mallin mukaan uudelleen eikä hävitetä, kuten suomalaiset puutalot.

Tarttohan on vanha yliopistokaupunki, joten sen kunniaksi kollaasissa yhden yliopistorakennuksen seinä, jossa kurkkivat opettajat ikkunoista. Vaan eivät opettajat siellä oikeasti kurki, kuvat ovat valokuvia. Seinä muistuttaa niistä ajoista, jolloin opiskelijat olivat laittaneet opettajiensa kuvia seinälle julkisesti aina silloin, kun nämä olivat mokanneet jotain.

Kuvissa myös kaupunkioppaamme keskiaikaisen porvarisnaisen puvussa, samoin trubaduuri keskiajan asussaan ja matkanjärjestäjällämme Airilla on yllään kirjottu puku. Hän suunnitteli muuten ensi syyskuuksi puvussa näkyvän kukkakirjonnan kurssia Haapsaluun. Ilmoitus tulee aikanaan Käsityölehteen.

Kurssin hintaan kuului myös aamiainen, lounas ja päivällinen. Erikoisin eturuoka, jonka saimme, on kuvassa näkyvä lautasenkokoinen leipä, paremminkin limppu, joka on koverrettu sisältä. Leivän sisällä on alkuruokakalakeitto. Ja keiton lisukkeena voi järsiä leivän kantta ja raapia "astiaa" lusikkaan mukaan. Hauska idea, muistuttaa meidän kalakukkoamme, josta oikeaoppisesti myös leikataan kansi pois ja aletaan pistellä sisustaa suihin ja lopuksi syödään kuoretkin. Nyt vain ei tietystikään kukaan jaksanut syödä koko limppua, joten arvoitukseksi jäi, mitä tehdään 40:lle limppuastialle.

Jos miehet kuolaavat autokauppojen tarjontaa katsoessaan, ovat käsityökaupat naisille kuin maanpäällinen taivas. Ja joukkohysteria kai villitsee maltillisimmatkin lopullisesti. Jo menomatkalla heti Tallinnasta lähdettäessä linja-auto pysähtyi lankatukku Karnaluksin edessä. Opas sanoi, että 1½ tuntia pysähdytään, ihmettelin, kun joku valitti, että niin lyhyt aika pysähdytään! Mutta kun pääsin sisään, tajusin, että saisihan siellä menemään vaikka kuinka paljon aikaa, siellä on ihan silmänkantamattomiin käsityötavaraa. Minulla onneksi jostain syystä järki kerrankin pelasi, enkä ostanut mitään, mitä en juuri nyt tarvitse. Muliinilankalajitelmia ostin kaksi pakettia. Muistin, että minulla on yksi kirjontatyö jäänyt tekemättä langanpuutteen takia.

Kyllä sieltä kaupasta lähti tavaraa useampi muovipussillinen linja-autoon. Mutta on kai kuski tottunut, hän on ollut ennenkin käsityökurssilaisten kuskina. Luulin, että minä en sitten saanutkaan värjättäviä villalankoja, jotka olivat päämääräni. Mutta opas lupasi, että paluumatkalla poiketaan 50 km ennen Tallinnaa villatukkuun. Ja voi herrajee mitkä määrät eriväristä ja -paksuista lankaa sielläkin oli. En ostanut kuin kilon luonnonvalkoista, mutta oli sitä kantamista siinäkin. Kyllä ne ensi kesän värjäyksiin piisaavat. Nyt ei porukalle riittänyt enää muovipussit, villaa lähti Suomeen tällä kertaa oikein säkkikaupalla.

Jos joku luulee, että hamstraus loppui tähän, luulee taas väärin. Jo edellisenä päivänä matkalla museolle joku huomasi autonikkunasta, että Marimekon myymälässä on 30%:n alennusmyynti, loppuunmyynti. Ei kun sinne. Itse en ostanut mitään, mutta eräskin nainen kertoi, että hän sai kolme Marimekon pussilakanaa, tyynyliinoja ja muuta kangasta yhteensä 24 eurolla.  Suomessahan ei saa edes yhtä pussilakanaa tuolla hinnalla. Kaikki kankaat maksoivat yhden euron metri!!! Putiikki oli tosi pieni ja muutenkin paljon ihmisiä alennusmyynnin takia. Virolaiset vähän ihmettelivät porukan paljoutta kassalla. Yksikin mies totesi ohi mennessään että "liiga palju inimesi".

Oli vaihteeksi mukava olla erilaisella kurssilla ja erilaisella matkalla. Olen tavallisesti ollut jotenkin kieliin tai opetukseen liittyvillä kursseilla, mutta vaihtelu virkistää. Eikä anti rajoittunut pelkästään käsitöihin. Paljon sai erilaisia uusia ideoita ja ajatuksia ja tutustui uusiin mukaviin ihmisiin. Suosittelen muillekin! Ja mikä ilahduttavinta, siellä oli paljon nuoriakin.