maanantai 30. elokuuta 2010

Lapsen assosiointia ja mukin käsi


 Meillä oli tilaisuus olla viikonloppuna lapsenlapsen kanssa. Olen innokas laulamaan hänelle kaikenlaisia lauluja, lastenlauluista aina seuramatkalauluihin saakka. Jostain syystä lauloimme tätäkin:
Juoksujalkaa kiiruhdimme jokainen heppu Vanhan Merirosvon kapakkaan.
Siell' on maailman tulisimmat neidot, ja voi taivas, kun tango siellä soi,
Oi-joi-joi!

Aina kun pääsin kohtaan: "Siell´ on maailman tulisimmat neidot", poika sanoi. "Ai sielläkin!" Minulle jäi epäselväksi, mitä hän sillä tarkoitti, mutta kovin oli innostunut laulusta ja lauleskeli sitä itsekseenkin leikkiessään.

Minulle muistui mieleeni, että tuota samaista laulua lauloi äitini meille, kun olin lapsi. Äidillä oli paksu mustakantinen vihko, johon hän oli käsin kirjoittanut laulun sanoja, ja vihko laulettiin aina kannesta kanteen. Tästä nimenomaisesta laulun kohdasta minulle on jäänyt mieleen, miten ihmeellisesti lapsi kuvittelee sellaiset asiat, joita hän ei ymmärrä. Kun äiti lauloi kohtaa: "Siell´ on maailman tulisimmat neidot", minulla oli mielessäni valtavava tulimeri. Kun päästiin kohtaan "kun tango siellä soi", mielikuvituksessani oli talomme vieressä kulkeva sähkölinja, jonka valtavat sähköpylväät kaatuvat tuohon tulimereen! Tango varmaan tarkoitti tankoa tms. lapsen mielessä. Lapsen assosiaatiot ovat mielenkiintoisia.

******
Vielä tässä mielenkiintoinen juttu eri kielistä. Harjoituksissa oli eräänä päivänä venäläisen opiskelijan kanssa puhetta mukin korvasta. Opiskelija ihmetteli kovasti tuota korvaa, ja minä puolestani en millään ymmärtänyt, miksi hän ei voinut käsittää, mikä on mukin korva. Kun sitten opiskelijalle selvisi asia, hän oli suunnattoman innostunut huomiosta, että se mikä suomalaisille on mukin korva, on venäläisille mukin käsi. Minä sen sijaan olen kovin innostunut ilmauksesta mukin käsi. En tiedä, mutta luulen, että muinoin mukissa on ollut pelkkä tappi, josta on juotaessa pidetty kiinni, ja tappi on näyttänyt kädeltä.

2 kommenttia:

kaisa jouppi kirjoitti...

Minun isäni tapasi marssia onnahdellen köökistä kamariin pidellen kuviteltua kivääriä olallaan. Samalla hän lauloi tekokärisevällä äänellä, että MEITÄ KEISARIT EI ENÄÄ HOIVAA, EIKÄ HURMEISET JULMURITKAAN!
Ihmettelin itsekseni, että mitä ihmettä se "hurmeiset julmurit" oikein tarkottaa.

Erään tuttavani lapsi oli pyytänyt äitiään laulamaan " sen sampituulen."
"SAMPITUULEN?" oli äiti ihmetellyt.
Ääninäytteen jälkeen oli selvinnyt, että kyse oli virrestä: Lensi maahan enkeli, joutuisampi tuulta.

Sille suomenkielenopiskelijalle voisi opettaa mukin korva:n asemesta mukin KRIPA :)

Kirlah kirjoitti...

Kaisa Jouppi: minua aina ilahduttaa nuo lasten , ja misksei joskus aikuistenkin, väärinkuullut laulunsanat.

Joo, kripa on ihan hyvä, mutta kun se korva oli jo valmiiksi jossain harjoituksessa. :)