Helteessä meni muisti

Minulle ei varmaan sovi työnteko, mutta ei hellekään. Koko viikon olen ollut ihan muistamaton ja iltaisin niin väsynyt, että olen ollut unessa jo melkein ennen kuin olen peittoa kerennyt vetää niskaan. Mieskin irvailee, että hyvä, kun olen kuitenkin kerennyt ajoissa sänkyyn, etten ole jo  sinne matkalla nukahtanut ja kupsahtanut lattialle.

Mutta kyllä jo oli aikakin helteiden hellittää, kun se vei minulta muistinkin kokonaan. Kahtena ensimmäisenä päivänä olin koulussa kiukutellut, ettei maitoakaan ole enää purkeissa, pelkkää piimää, joten jouduin ottamaan vettä ruokajuomaksi. Tätä kun jollekin valitin, valisti henkilö minua, että koneestahan sitä maitoa on ennenkin otettu! Voi ih, miten minä sen olin voinut unohtaa!

Yhtenä helteisenä päivänä yritin lähteä koulusta pois komeron oven kautta. Astuin pimeään komeroon ja ihmettelin, kun rappukäytävät on maalattu niin tummiksi, ettei niissä enää näe kulkeakaan!! Entäs sitten se, että herätyskellon olin eräänä iltana laittanut kiinni, vaikka piti soimaan laittaa. Onneksi heräsin automaattisesti oikeaan aikaan. Tai pyykinpesukoneen vesihanan olin vääntänyt kiinni pyykkiä laittaessani, ja pyykkikone huusi kuin syötävä, että vettä, vettä.  Huomasin vasta, kun aioin laittaa pyykit jo narulle.

Ja sitten väitin eräänä päivänä, että ensi viikonloppuna menemme T:n häihin, vaikka ne ovat kyseisen henkilön hautajaiset! Outoa todella, mutta ehkä tämä alkaa seljetä. Jo kaksi päivää olen ollut normaalivirkeä. Enkä ole enää keskellä yötä herännyt kaameaan päänsärkyyn enkä ollut ihan käsittämättömän väsynyt. Helteellä kun aurinko paahtoi koulun tulikuumaksi ja ilmastoinnista ei ole mitään hyötyä, päin vastoin torvet puhaltavat sisään siitepölyä kesän jäljiltä, ei mikään ihme, että ihmiseltä menee järkikin. Ja tämäkin on niitä ikuisuusasioita, joihin ei ole saatu eikä tulla saamaan parannusta. Suomessa ei kerta kaikkiaan vieläkään ymmärretä auringon ja liiallisen kuumuuden vaaroja ja haittoja.