Kävin viikolla hammaslääkärillä. Etuhampaiden paikkauksen jälkeen lääkäri sanoi: -Laita hampaat yhteen! Tein työtä käskettyä, minkä jälkeen hammaslääkäri kehotti: -Ja nyt käret! Minä puristan käsiä yhteen ja mietin, mitä se paikkausta auttaa, kunnes lääkäri toistaa: Käret!
No, vähän liioittelua, mutta kyllä oikeastikin minulla meni muutaman sydämen lyönnin verran ennen kuin aivot toimivat: Ei suinkaan käsiä pitänyt yhteen puristaa, vaan hampaiden kärjet! Niin tiukassa näyttää olevan ihmisellä äidinkieli ja alkuperäinen murre, että se tunkee läpi vuosikymmenien jälkeen ja hidastaa käsityskykyä.
Ja tuosta aasinsillasta päästään varsinaiseen asiaan. Ah! niin ihanaa on kuitenkin lukea kunnon murteella kirjoitettua runoa. Perjantaina ilmestyneessä Opettaja-lehdessä (Opettaja 5.2.2010) on esitelty Seinäjoen ammattikorkeakoulun opettaja Arto Juurakko, "joka on siirtymässä parisuhtehen patolookista tyäelämän kirurkiksi". Juurakko on voittanut vuonna 2007 murrerunojen kirjoituskilpailun, julkaissut sen jälkeen eteläpohjalaisella murteella kirjoitettuja runoja jo trilogian verran (Parisuhtehen patolokia I-III, Minerva-kustannus) ja on laajentanut repertuaariaan työelämästä kertoviin runoihin. Näitä hän ei ole vielä julkaissut, mutta kuulemma tulossa ovat.
Mistähän johtuu, että murteella kirjoitetut runot tuntuvat sopivan meikäläisenkin luettaviksi, vaikka en runoista muuten juuri perusta. Eikä pelkästään tällä murteella, luen mielelläni runoja vaikka millä murteella.
Tässä malliksi Opettaja-lehdestä yksi työelämän runo, jota muuten ei ole vielä julkaistu:
Ihannevirma
Meirän virmas
ei kukaa karehri,
kiusaa, kavaltele palakkarahoja,
pakota tyähyvivvointiseminaarihin.
Kukaa ei kantele pomolle
veispuukis tyäaikana seikkaalusta.
Eikä kukaa ikää myähästy,
oo sairaslomalla, eikä jää
hoitamahan sikalentsus köhivää
kersaa.
Viälä ku jostaki
hommaan alakupääoman.
Täytän perustamispaperit.
P.S. Kuvassa katoavaa kulttuuria: lakeuden latoja, eli sitä mitä ihmiset haluavat Etelä-Pohjanmaasta nähdä.
Tekstit
16 kommenttia:
Käsiäni minäkin olisin ajatellut ensimmäisenä puristaa,olisinko kärkiä edes hoksannut.. Käet olisin ymmärtänyt kun miniä on pohjalainen.
Murrerunoissa on oma viehätyksensä. Niitä jaksaa lukeakin paremmin kuin pitkää murretekstiä.
Hieno kuva kerrassaan. Mitenkähän kauan nuo ladot siellä vielä pysyvät pystyssä...
Käsiksi minäkin olisin luullut. Puhuuko Suomessa muuten nuorempi polvikin vielä murretta? Anoppini puhui vielä Kölnin murretta eli kölsch, mutta nuorempi polvi ei juuri enää puhu. Mitenkäs Suomessa?
Allu, ainakin Savossa, Kerimäellä, kuulee vielä kunnon Savon murretta.
Kirlah, itse luen mielelläni murretekstiä, joka on itselle tuttua, kuten on Luvian murre, joka on jotian Porin ja Rauman murteen välistä. Tosin ymmärrän ja pystyn lukemaan myös Nortamon 'rauman giälisii jaarituksii'.
PS. Tuosta latomaisemasta tuli ihan kotipitäjä mieleen. Aakeeta laakeeta Satakuntaa ja siellä täällä tönöttää lato.
Hammaslääkärin tuolissa, kun pitkällään suu auki, niin aina saa miettiä mitä lääkäri sanoo, kun pelkää aparaatteja ja lääkärin sormia ja kun veret on pitkin kehoa...
on siinä hammaslääkärillä ollut ihmettelemistä, kun asiakas puristaa käsiään rystyset valkoisina yhteen! Käsiä minäkin olisin puristanut:)
Ei se tohtorkaa osannu sanoa notta "kärjet".
Tämä oli hauska juttu! Käret...hih,varmaankin oli siinä hammaslääkärillä ihmettelemistä:D Olisin minäkin luullut tuota pyyntöä käsien yhteen puristamiseksi...
Sirokolle: Ei taida miniä olla ihan Etelä-Pohjanmaalta. Siellä ei kuuna kullan valkeana kukaan sanoisi käsistä "käet", taitaa olla miniäsi alueen reuna-alueilta tai Keski-Pohjanmaalta.
Eteläpohjalaisethan irvistelevät aina karjalaisillekin, miksei Karjalassa enää kuku käkikään: Kun karjalaiset tulivat sieltä käet taskussa.
Keskipohjalainen murre on muutenkin ihan erilainen kuin eteläpohjalainen. Minulla oli opiskelukaveri Keski-Pohjanmaalta ja me naureskelimme hänen murteelleen, kun hän illalla ravintolasta lähtiessämme kaatui ja hekotteli: "Käjet putos kajulle..."
Allu: Nuorempi sukupolvi ei puhu enää niin leveää murretta kuin vaikkapa vielä 20 vuotta sitten. Tämä koskee minusta kaikkia murrealueita, ihmiset puhuvat yhä enemmän oman murteensa sävyttämää yleiskieltä.
Monista piirteistä, jotka muilla alueilla koetaan naurettavina ja kummallisina, yritetään päästä eroon. On kuitenkin tiettyjä murrepiirteitä, jotka pysyvät alueittain, jotkut erikoispiirteet tuntuvat jopa vahvistuvan. Siten halutaan kai korostaa omaa identiteettiä.
Leena Lumi: Jokainen tietysti lukee mieluiten oman alueensa murretta, niinhän me luemme myös mieluummin suomenkielistä tekstiä kuin vieraskielistä, jos on tarjolla molempia.
Ja mitä maisemaan tulee, samanlaista aakeeta laakeeta olen nähnyt Etelä-Suomessakin, esim Nurmijärvi on hyvin tasaista ja näkee kauas. On sielläkin muuten latoja.
Ja vielä noista ladoista (paitsi ei Ladoista :=D )
Monet säästävät niitä latoja Etelä-Pohjanmaalla, vaikka eivät enää tarvitsisikaan, juuri sen takia että ihmiset haluavat nähdä niitä. Monet ovat kuitenkin jo ihan lahoamispisteessä ja minusta ne pitäisi hävittää, tai sitten korjata tai rakentaa kunnollisia, jos halutaan maiseman takia pitää.
Ja vielä kaikille yhteisesti tuosta käret-sanasta: eikä se ole ainoa, missä varmaan monta kertaa ihmisten välinen kommunikointi tökkinyt väärinymmärrysten takia. Suomen kieli kun on niin moneen taipuva.
kyllähän murre vaikuttaa, vaikka ei edes niinsanotusti murretta puhuisikaan - äskettäin radiossa puhui joku Turun seudulta - jo pelkkä puheen rytmi paljasti kotipaikan - kuuntelin tarkasti, niin huomasin, että hänen ei tarvinnut sanoa kuin sana kiinni, niin se tuli sellaisessa rytmissä ja painotuksessa, että heti tiesi - sana- ja lauserytmihän ja painotuksethan just saa aikaan sitten murrepiirteet
Arto Juurakon Parisuhtehen patolokia I-III, hienoa, täyttä totta olevaa tekstiä murteella kirjoitettuna.
Suosittelen!
Annikki: tuo on nimenomaan totta. Yksi pieni sana tai painotus yleiskielisessä puheessa paljastaa taustan.
Rosina: Täytyypä itsekin tutustua. Näyterunot lehdessä ainakin olivat tosi hyviä.
Minäkin suosittelen niitä parisuhderunoja. Yllättävintä niissä oli suuri herkkyys, huumoria oli toki paljon, mutta aihepiiri oli hyvin laaja. Ihania, omankielisiä. Ei varsinalaissuomalainen mies tuollaista osaa!
Lähetä kommentti