Kaikenlaisia yllätyksiä

Kakkosen ruotsintunnille mennessäni ei luokan oven takana näyttänyt olevan yhtään oppilasta. Etten nyt vain olisi menossa vääränä päivänä tai väärään kellonaikaan tai väärään luokkaan. - Ei, kyllä paikka oli oikea. Mietin jo, laitanko CD:n pyörimään ja rupeanko puhumaan itseni kanssa ruotsia, tunninpidostahan ne minulle palkkaa vielä toistaiseksi maksavat. Mitäs minä siellä oikeastaan oppilailla teen!

En sentään kerinnyt vielä ruveta ajattelemaan piruja ruotsiksi tyhjän luokan takia, kun kaksi oppilasta saapui paikalle. Ilmeni että muutama on sairaana, muutama Sveitsissä Cernin tiedekeskuksessa fysiikanopettajan kanssa, muutama autokoulussa ja muutama luotsaamassa kansainvälistä nuorisoporukkaa ympäri koulua. Eihän näitä ole yhteensäkään kovin monta oppilasta, joten vain näille kahdelle ei sitten ollut ilmennyt parempaa hommaa kuin tulla ruotsintunnille.

Aloimme kuuntelutehtävällä. Ei kestänyt kauaa, kun ovelle koputettiin ja sisään työntyi kymmenen hengen porukka latvialaisia, irlantilaisia ja tsekkiläisiä nuoria ohjaajan kanssa. Ensi töikseen ihmettelivät, miten on Suomessa helppoa opettajilla kun ei ole kuin kaksi oppilasta! Eivät he ruotsista paljon kostuneet, varttitunnin päästä painuivat toiseen luokkaan ja lähtiessä opettaja sanoi minulle: "Jag kan tala lite svenska!" No eipä voinut sanoa sitäkään aiemmin, olisin voinut haastatella ruotsiksi.

Samassa ovenavauksessa tuli toinen ryhmä samaista kansainvälistä porukkaa. Tässä ryhmässä oli iloinen nuori veikko ohjaajana ja sanoi ensi töikseen "Jag kan inte tala svenska!" Hämmästyneenä ihmettelin hänen kielitaitoaan (!) kunnes mukana ollut koulumme oppilas valisti minua, että hän sen lauseen juuri vieraalle opetti.

Ilmeni sitten jotenkin kesken kaiken, että tämä ohjaaja osaakin suomea. Enhän ollut sellaista edes ymmärtänyt kysyä. Hän kertoi olleensa vaihto-opiskelijana Jyväskylän ammattikorkeakoulussa vuoden verran ja oppinut kaveriltaan suomea. Keskustelimme myöhemmin suomeksi, ja hän puhui erinomaista suomen kieltä. Kun mainitsin, että oli mahtava yllätys, sanoi poika: "Anteeksi minun surprise!"

Ilmeni muuten myöhemmin, että toisessakin ryhmässä oli ollut joku, joka oli osannut suomea jonkin verran. Hän oli kuulemma opiskellut suomen kieltä viisi vuotta itsekseen. Ei valitettavasti tuonut kielitaitoaan julki meille kaikille. Joten tiedoksi vain kaikille, että kyllä maailmalla on ihmisiä, jotka ihan ehdoin tahdoin haluavat oppia tätä meidänkin kieltä, eivätkä yhtään kiukuttele "mihin tätäkin tarvitaan".

Tämänkin ryhmän mentyä sain luokkaan vielä kolmannen oppilaani, kun hän vapautui nyt ulkomaalaisten opastustehtävistä. Hän oli itse asiassa ikionnellinen, kun meitä oli näin vähän, sillä hänellä oli sattumoisin juuri täksi päiväksi pieni esitelmän tapainen ruotsalaisesta kirjailijasta, sattui muuten hänen osakseen Stieg Larsson.

Tulipahan sekin kaksoistunti pidetyksi. Hiihtoloman jälkeen saamme alkaa siitä ohjelmasta, minkä olin itse asiasssa suunnitellut tälle päivälle.
Nyt alan pakata ja mietiskellä loma-asioita. Ensi viikko on hiihtoloma ja lähden matkalle, mutta kerron siitä vasta palattuani.