.JPG)
Ei sitten tullut mieleen tälle kritisoijalle, että opettajiahan koulutetaan jatkuvalla syötöllä. Minusta tuntuu, että en eläissäni muuta ole ehtinyt tehdäkään kuin istua luennoilla kouluttautumassa. Eiväthän ne välineet ole samanlaisia. Juuri kun opit käyttämään yhtä vekotinta, toisen firman erimerkkinen laite onkin taas kuin toiselta planeetalta. Täsmälleen sama tunne kuin vieraassa paikassa pitäisi vetää vessa. Mielestäsi osaat erittäin hyvin vetää vessan, mutta vaikka kuinka painelet ja vedät joka läpyskää ja vimpainta ja kontit pytyn alla rähmälläsi etsimässä jotain nuppia, et kuitenkaan tiedä, pitääkö vetää vai työntää vai kiertää vai vääntää vai peräti painaa ja potkaista. Pitäisikö siis järjestää vessanvetokurssi ihmisille?
Minulla alkoi vapaajakson jälkeen tänään taas työrupeama. Opetus oli siirretty kaupungissa eri koululle kuin talvella, joten menin aamulla hyvissä ajoin, että ehdin tutkailla kaikkia vempaimia ja voin tarkastaa, onko luokassa yleensäkään tarvitsemiani välineitä. Ettei oppilaiden tarvitsisi sanoa "että aina niitä pitää neuvoa". Väitän, että minä osaan käyttää kymmeniä laitteita, olenhan etäopettanutkin toistakymmentä vuotta toisille paikkakunnille ja painellut näppäimiä jos toisiakin. Kuka enemmän käyttää eri vehkeitä opetuksessaan kuin kieltenopettajat. Dokumenttikameroitakin on tullut vastaan elämän varrella jo jos jonkinmoisia.
Menin tänään siis uuteen kouluun ja uuteen luokkaan. Katsoin, onko luokassa cd-soitinta ja minkälainen. Riemastuin, kun se oli samanlainen kuin edellisissä luokissa. Tässäkin kohtaa muistui mieleen viime talvelta eräs kuuntelukokeen rästikoe, jota piti pitää oudossa luokassa. Siellä oli laitettu cd-soitin niin korkealle, että en edes ylettänyt sinne, enkä voinut nousta pyörivälle tuolillekaan seisomaan. Piti laittaa luokan pisin poika konetta hoitelemaan. Kone oli niin massiivisen kokoinenkin, että varmaan tarvittu jättiläinen se sinne korkeuksiin nostamaan.
Kuuntelupuoli olisi tänään siis kunnossa. Entäs dokumenttikamera. Juu, löysin senkin. Ja innostuin kovasti, kun näin heti kaukosäätimenkin, jolla laitoin katossa olevan videotykin päälle. Mutta en ole koskaan vielä nähnyt, että kaikki menisi heti nappiin ihmettelemättä ja kiroilematta. Mitään ei vain alkanut näkyä seinälle. Miten se on mahdollista?
Kun nyt olin aikani oppilaiden kanssa taas äheltänyt ja joka ruuvia ja näppylää kokeillut, havaitsi joku, että mikäs vehje se tuolla ylhäällä on! Voi ihme. Taas on keksitty laittaa uudenlainen vekotin ja vieläpä open selän taakse, ettei se sitä suinkaan näkisi. Ei siis toiminutkaan dokumenttikamera saman videotykin kautta kuin tietokone eli vain napin painalluksella vaihtaen kuvalähdettä niin kuin viimeiset viisi vuotta tähän saakka. Minulla oli väärä videotykki päällä. Tämä uusi oli naamioitu tauluvalaisimen näköiseksi, ettei ope vain heti keksisi sitä videotykiksi. Seuraava ongelma, millä niistä kolmesta kaukosäätimestä toimii tämä juuri löydetty. Painelin kaikkia kolmea ja onnistuihan se lopulta. En vain muista enää, mikä se niistä kolmesta oli. Ensi kerralla taas sama arvuuttelu.
P.S. Mainitsenpa vielä, miten viime syksynä ihmettelin kaupunkikoulussa uudessa luokassa, miten ihmeessä dokumenttikamera saadaan päälle ja pois päältä. Kaukosäädintä ei missään ja minkäänlaista muutakaan vekotinta tai sopivaa nappia ei ollut missään. Ongelmaa ei ollut niin kauan kuin edellinen ope aina jätti koneen päälle ja minä jätin seuraavalle sen päälle. Kunnes ihan vasta viimeisillä käyntikerroilla joku ope mainitsi, että tiesinkö, että seinässä taulun vieressä näkymättömissä on nappi, jota painamalla tuo toiminto tapahtuu. Voi taivas taas. Mistä sen olisi voinut tietää. En ole selvänäkijä valitettavasti. Systeemi on kätevämpi kuin kaukosäätimet, jotka saattavat hävitä, mutta asia pitää vain tietää. Ihan samalla tavalla kuin sähkövalon saaminen johonkin huoneeseen. Napin paikka pitää tietää.
Tekstit
3 kommenttia:
Eilisen päivän vietin SKO-koulutuspäivillä ja sain rautaisannoksen siitä, että kaikki opetus verkko-opetuksena (mikä ei tarkoita, että kurssi on Moodlessa ja opiskelijatt tekevät sen siellä, vaan AITOA verkkossa työskentelyä) on ainoa toimiva opetustapa nykypäivänä tämän päivän diginaateille ja milleliaateille.
Välillä miettii että mikä toimii ja mikä ei toimi. Miten asia/tieto oikeasti otetaan hallintaan ja hyödynnettäväksi. No näiden milleliaattien ikääntyminen tapahtuu aivan erilaisessa maailmassa kuin meikäläisen.
Lii: niin se vain menee. Vanhoilla systeemeillä ei selvästikään ole vaikutusta oppimiseen.
Olen aina ollut sitä mieltä, että opettajan pitäisi olla opettajan työssä korkeintaan 15 vuotta. Sen jälkeen alkaa ikäerokin jo olla niin suuri, että muutenkaan ei enää ole samalla aaltopituudella oppilaiden kanssa. Eikä jaksaisi aina muuttaa entisiä systeemeitä.
Mutta alan vaihtaminen vain ei aina käy päinsä.
Peikkokouluissa onkin tapana, että osaamattomat opettavat osaavaisia. Peikkokin on siellä istunut oppimassa miten ei lasketa ja miten ei lueta. Ja kaikki videot ja äänet ja jätepaperilla kerätyt telkkarit ovat aina päällä ja niistä tulee hassuja ohjelmia.
Lähetä kommentti