Näinkin oppii kieliä

En ole koskaan kerännyt isommin postimerkkejä, vaikka lapsenikin ovat niitä aina laittaneet talteen, jos vaikka tulevaisuudessa alkaisivat lajitella systemaattisesti. Joskus keräilin merkkejä niistä maista, joissa puhutaan opettamiani kieliä. Ei ollut kovin määrätietoista keruuta sekään. Mutta kun lapsenlapsenikin on nyt tehnyt hienot lajittelut, päätin minäkin ruveta "filatelistiksi" ja aloin kerätä lintumerkkejä.

Ja kun nyt oikein aloin systemaattisesti merkkejä lajitella pelkän talteenlaiton sijaan, huomasin, että harrastus vie pikkusormen sijaan koko käden ja jopa koko ihmisen. Sain jouluna lahjaksi useita kymmeniä merkkejä. Aluksi linnun nimen ja suvun määrittely tuntui sujuvan mukavasti ja innostuin tosi paljon, kun opin uudenlaisia lintuja ja aloin vähän oppia ryhmittelyä.

Merkeissähän on yleensä mainittu ainakin tieteellinen nimi. Sen kun lyö hakukoneeseen, tulee useimmiten esiin jopa suomenkielinen nimi ja suvut, heimot, lahkot jne. Mutta sitten on haasteitakin, mikä ilmeisesti on tämän harrastuksen suola. Mistä maasta merkki on, on yleensä helppo päätellä. Outo maa DPKR selvisi Pohjois-Koreaksi hakukoneen avulla. Magyar puolestaan oli tuttu ennestään, koska minulla on ollut unkarilainen kirjekaveri ja merkeissä luki aina Magyar posta. Unkari itse asiassa on Magyarorszag.

Sitten on niitä merkkejä, joissa ei ole tieteellistä nimeä, pelkkä kulloisenkin maan omakielinen nimi. Mutta ei hätää, hakukone tuo hyvin äkkiä esim. wikipedia-tiedoston kyseisestä linnusta, sitten vain valitsee suomenkielisen version tekstistä. Tai ellei sitä ole, jonkin muun tutunkielisen. Kuten nyt vaikkapa unkarilainen lintu Kékvércse. Sille oli helpohko löytää nimi: punajalkahaukka, kuuluu jalohaukkoihin.

Innostuin tällaisista löydöistä suunnattomasti, mutta ei pidä nuolaista ennen aikojaan. Joskus vieraskielinen sana ei olekaan linnun nimi vaan aivan jotain muuta kuten ´posti´ tai ´luonnonsuojelun hyväksi´ tai pelkkä ´linnut´ kuten ranskankielinen ´oiseaux´ ilmeni olevan. Vaikka osaan moniakin kieliä, en tuotakaan ymmärtänyt mistään päätellä. On siitä nyt se hyöty, että voin vaikka ranskankielisiltä postimerkkisivuilta etsiä lintumerkkejä. Postimerkki kun näytti ranskaksi olevan ´timbre´. Ei mitenkään voisi kyllä arvata muiden kielten perusteella. Yhtäkin unkarilaista merkkiä katsoessa ei tuntunut oikein miltään linnunnimeltä ja osoittautui, että sana tarkoitti postinumeroa. Ilmeisesti haluttiin muistuttaa ihmisiä postinumeron käytöstä. Hyvä etten sentään laittanut kansiooni lintujen otsikoksi ´iranitószám´ - postinumero.

Tähän asti sentään menetteli joten kuten, mutta sitten löytyi merkkejä, joissa ei ollutkaan linnunnimi kirjaimilla vaan harakanvarpailla. Ala siitä sitten ihmetellä, minkämaalaisiin koukeroihin harakanvarpaita vertaisi. Ajattelin nimittäin, että arvuuttelemalla ensin suomeksi linnun nimeä ottaisi esim. korealaisen wikipediaversion esiin. Hauskaahan sekin oli, mutta ei mitään mainittavaa hyötyä. Linnut olivat erinäköisiä kuin minun merkeissäni. Ja nimen koukerot näyttivät olevan ihan erilaisia kuin merkissä.

Oma lukunsa vaikkapa afganistanilaiset merkit. Ensimmäinen ongelma, mitä kieltä maassa puhutaan. Hakutuloksella tulee 30 eri kieltä! Ja kun summissa valitsee vaikkapa belutsin kielen, ilmenee, että sitäkin puhuu kuusi miljoonaa ihmistä, vaikka en ole tuollaisesta kielestä koskaan edes kuullut. Ja millähän kielellä sitten on kirjoitettu linnun nimi? Varmaankin virallisella kielellä. Ilmeni, että niitäkin on kaksi: pastu eli afgaani ja dari eli afganistanin farsi. Voi hyvä ihme sentään, hieno keksintöni ei olekaan käyttökelpoinen.

Joitakin nimettömiä tai kummallisilla merkeillä kirjoitettuja lintuja onnistuin saamaan selville, kun laitoin jonkin tuntemani kielen yleisnimen hakukoneeseen, esimerkiksi ´pyyt´ ja näppäilin kuvahaun. Kun esiin tulee samannäköinen lintu kuin merkissäni, klikkaan kuvaa ja pääsen jäljille ehkä sitä kautta.

Joten ihan kiva, että on vähän haastettakin, liian helppo lajittelu olisikin jo yksitoikkoista :) Tässä olen oppinut sentään jo paljon vieraita kieliäkin.