perjantai 17. tammikuuta 2014

Juhlaprojektia

 Taas tyrkkää projektia. Lukiomme perustamisesta tulee toukokuussa kuluneeksi 40 vuotta, ja sen tiimoilta järjestetään entisille oppilaille toukokuun 2. päivänä jonkinlainen tilaisuus.Tapahtuma oli alun perin ajateltu vapunaatoksi, sillä moni saattaa ottaa silloin pitkän vapaan ja tulla kotiseudulla käymään. Norpan lakitus oli myös suunniteltu tältä pohjalta.

On kuitenkin kuulunut usealta taholta, että vapunaatto ei olisikaan hyvä tallaiseen tilaisuuteen, joten olemme siirtäneet tapahtuman toukokuun 2. päivälle, joka on perjantai ja joka tapauksessa koulussa työpäivä. Ei se varmaan kaikille sovi kuitenkaan, mutta ei mikään muu päivä varmaan ole sen kummempi. Aina jollekin sattuu jokin este. Ja lupa lukion perustamiseen on saatu juuri tuolloin, joten olkoon se nyt sitten juhlapäivä. Norpanlakitus pidetään kuitenkin vapunaattona.

Asiaa alettiin suunnitella jo viime syksynä, ja minun kontolleni tuli kerätä tiedot Comenius- ja Nordjobb -projekteista. Sitä varten olen raahannut jo kotiin kaikki Comenius-kansiot, joita löysin peräti kolme kappaletta. Voi taivas, millaista paperisotaa ja byrokratiaa. Ei ihme, että kansainvälisten projektien vetämiseen ei ole ollut enää tunkua. Nordjobb-vaihdossa olleet on haettava Pohjola-Nordenin kansioista, niitä täytyy kai etsiä jostain virastotalolta. Me kun ehdimme juuri vuosi sitten lopettaa koko yhdistyksen.

Onhan meillä ollut  kansainvälisyyden tiimoilta yhteistyötä ja projekteja Venäjälle ja Viroonkin sekä vaihto-oppilaita maailmalla ja maailmalta meillä, mutta onneksi niiden projektien koostaminen ei tullut minun hommakseni.

Minun tulee kerätä myös opettajien ja päättävien luokkien valokuvat ja liimata ne suuriin seinätauluihin. Tätä ei tarvitse tehdä onneksi kuin viimeisten viidentoista vuoden ajalta, sillä lukion 25-vuotisjuhliin asti on kaikki kerätty.

Jotenkin haikea ja surkea tunne, sillä tämä 40-vuotisjuhla on melkein kuin lopettajaisjuhla. Ensi vuonna on enää abiluokka ja sitten on kaikki loppu. Itse olen opettanut kaikkia paitsi kaksia ensimmäisiä ylioppilaita. Yhden ihmisen uran pituinen lukio. Nyyh.

Näistä nyt pitäisi saada jotain järjellistä ja yleisön kannalta ymmärrettävää. Miten voi kansainvälisestä yhteistyöstä kerääntyä näin paljon paperisaastetta. Se etu tästä juhlasta, että tulee siivotuksi kansiot, mikä työ oli aikomus tehdä jo kauan sitten.

1 kommentti:

mm kirjoitti...

Omien tytärteni kautta olen huomannut, että esim vaihtarit ja kansainvälisyyskurssit antavat kyllä paljon muutakin kuin vain ne matkat ja ihmiset.
Hauskaa oli esim 1999 Thaimaassa, jolloin Kuopuksemme siellä irkkailemassa löysi netistä Australiasta Porissa olleen vaihtarin, joka tunsi Keskimmäisemme :)